Lue keskustelun säännöt.
Kerrotaanko seurustelukumppanille omat diagnoosit?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin millaiset? Jos on vaikka keliakia, kannattaahan siitä mainita ja varmaan tuleekin jokaisella normaalilla ihmisellä mainittua viimeistään siinä vaiheessa kun syödään jotakin yhdessä.
Mutta jokaisella on myös oma yksityinen alueensa, jonne ei kuulu eikä tarvitse päästää ketään. Siihen kuuluvat myös henkilökohtaiset terveysasiat. Ajan myötä, kun luottamus vuosien mittaan lisääntyy, voi olla ihan mukavakin jakaa jotakin yksityistä toisen kanssa, mutta vain hölmö tekee sen jonkin satunnaisen seurustelukumppanin kanssa.
Onko römpsän sisäpuoli myös yksityinen asia parisuhteessa jonne ei tarvitse päästää ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin millaiset? Jos on vaikka keliakia, kannattaahan siitä mainita ja varmaan tuleekin jokaisella normaalilla ihmisellä mainittua viimeistään siinä vaiheessa kun syödään jotakin yhdessä.
Mutta jokaisella on myös oma yksityinen alueensa, jonne ei kuulu eikä tarvitse päästää ketään. Siihen kuuluvat myös henkilökohtaiset terveysasiat. Ajan myötä, kun luottamus vuosien mittaan lisääntyy, voi olla ihan mukavakin jakaa jotakin yksityistä toisen kanssa, mutta vain hölmö tekee sen jonkin satunnaisen seurustelukumppanin kanssa.
Onko römpsän sisäpuoli myös yksityinen asia parisuhteessa jonne ei tarvitse päästää ketään?
Tietenkin on.
No ei niitä nyt tarvitse alkaa luettelemaan heti kum seurustelusta on sovittu, mutta hyvässä parisuhteessa tulevat varmaan yleensä ihan luonnostaan esille jossain vaiheessa. Jos kuitenkin on joku joka ei suhteeseen vaikuta eikä halua siitä kertoa, niin ei siitä pakko ole kertoa.
Jos vasta kevyt seurustelu, niin vähän sen mukaan mikä diagnoosi on, onko sillä esim. vaikutusta siihen mitä yhdessä tekee.
Kyllä suhteen syvetessä on hyvä noistakin asioista puhua, koska enemmän tai vähemmän suurin osa diagnooseista tulee esille viimeistään yhdessä aikaa enemmän toisen kodissa viettäessä.
Esim. oman kumppanin ois ollu aika vaikee omia aamulääkkeitään piilotella (kyl sen purkin helinän kuuli vaikkei samassa huoneessa oltu) siinä vaiheessa, kun alettiin öitä ja sitä myöten aamuja yhdessä vietetään.
Jos sitä ei itse huomaa niin tarvitseeko kertoakaan. Ei mun mielestä. Paitsi jos on sellainen ettei voi saada lapsia tai kuolee pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kerrotaan. Ei nyt ehkä ensitreffeillä, mutta heti kun muuttuu sellaiseksi, että tyyppiin oikeasti tutustuu ja alkaa vaikuttaa ns. tapailulta. Riippuu tietysti diagnoosista myös ja miten se vaikuttaa elämään. Jatkuvaa lääkitystä vaativa vakava sairaus tai esim. vain ajoittain vaivaava migreeni on eri viivalla. Joissain sairauksissa (esim. diabetes, epilepsia, hengenvaaralliset allergiat) on aika elintärkeää että kanssaihmiset tietävät siitä ja osaavat toimia oikealla tavalla, jos jotain sattuu.
Ajankohtaiset mielenterveysdiagnoosit pitää myös kertoa. Jos niistä on jo toivuttu, ei ole niin kiireellistä, mutta jos on sairaus päällä.
Mä oon kyllä vältellyt kaikenlaisia viranomaismerkintöjä koko elämäni, mutta olen kyllä kertonut itsestäni muuten avoimesti tuollaisissa luottamuksellisissa ihmissuhteissa ja omat parhaat arvaukseni jos jotain dg:tä olen epäillyt/todennut itsellä.
Niinkuin millaiset? Jos on vaikka keliakia, kannattaahan siitä mainita ja varmaan tuleekin jokaisella normaalilla ihmisellä mainittua viimeistään siinä vaiheessa kun syödään jotakin yhdessä.
Mutta jokaisella on myös oma yksityinen alueensa, jonne ei kuulu eikä tarvitse päästää ketään. Siihen kuuluvat myös henkilökohtaiset terveysasiat. Ajan myötä, kun luottamus vuosien mittaan lisääntyy, voi olla ihan mukavakin jakaa jotakin yksityistä toisen kanssa, mutta vain hölmö tekee sen jonkin satunnaisen seurustelukumppanin kanssa.