Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikeaa kehua sitä puolisoa?
03.03.2022 |
Ärsyttää kun puoliso ei huomioi, ei kehu, ei puhu eikä pussaa. Tiedän etten ole täysin rupsahtanut, mutta pientä fiksausta tarvisin ja olen sen miehellekin sanonut. Mies vaan toteaa, että olet vain liian kriittinen itsellesi, mutta se siitä sitten. Itsetunto menee ryminällä alas kun toinen ei ikinä kehu missään asiassa.
Kommentit (16)
Samaa olen itsekin ihmetellyt. Samoin on ihmeen vaikea osoittaa sitä välittämistä koskettamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Otit ehkä alun alkaenkin kumppanin, joka ei ole sen tyyppinen ihminen eikä tottunut sellaiseen puheeseen - toivot siis, että lammas muuttuisi yhtäkkiä ravihevoseksi, vaikka harjoittelemallakin voit saada aikaan korkeintaan nopeajalkaisen lampaan
2. Olette ehkä muuttuneet toisillenne itsestäänselvyydeksi. Eikö niin, että olette mahdollisimman ”luonnollisia” toistenne seurassa, ja siihen kuuluu ”mukavat” kotivaatteet tai jopa virttyneissä alusvaatteissa kampaamattomana kuljeskelu, piereskely ja röyhtäily, kaiken mieleen juolahtavan möläyttäminen ääneen…
3. Itsetuntosi kohenisi luultavasti eniten sillä, että ihan itsenäisesti ja vaivihkaa hoitaisit ne ”fiksattavat” asiat kuntoon.
Kuinni? Mun on todella helppoa kehua puolisoa koska hän on aivan ihana.
Vierailija kirjoitti:
Et sinäkään kehu häntä
Kylläpäs kehuin, mutta lopetin sen siihen kun en saanut mitään takaisin. Koskettelin miestä ja yritin vihjailla että olisi kiinnostusta seksiinkin, mutta kun miestä ei kiinnosta niin ei. En tee enää aloitteitakaan seksiin kun mies ei niitä tee vaan hoidan itse itseni.
Vierailija kirjoitti:
1. Otit ehkä alun alkaenkin kumppanin, joka ei ole sen tyyppinen ihminen eikä tottunut sellaiseen puheeseen - toivot siis, että lammas muuttuisi yhtäkkiä ravihevoseksi, vaikka harjoittelemallakin voit saada aikaan korkeintaan nopeajalkaisen lampaan
2. Olette ehkä muuttuneet toisillenne itsestäänselvyydeksi. Eikö niin, että olette mahdollisimman ”luonnollisia” toistenne seurassa, ja siihen kuuluu ”mukavat” kotivaatteet tai jopa virttyneissä alusvaatteissa kampaamattomana kuljeskelu, piereskely ja röyhtäily, kaiken mieleen juolahtavan möläyttäminen ääneen…
3. Itsetuntosi kohenisi luultavasti eniten sillä, että ihan itsenäisesti ja vaivihkaa hoitaisit ne ”fiksattavat” asiat kuntoon.
Mikähän parisuhdeterapeutti sinäkin olet.
1. Jos on aikoinaan kokemattomana valinnut väärin, onko nyt myöhemmin väärin edes toivoa muuta, nyt kun tuntee itsensä paremmin. Toivoa mielessään, ei vaatia, tajuatko eron.
2. Tokihan sitä jokainen kotonaan meikkaa ja kampaa päivittäin tuntikausia, jokaisellahan siihen on aikaa jos vaan haluaa, eikö niin. Jokaisen naisen velvollisuus on kulkea korkkareissa ja iltapuvussa kotonaan joka päivä. Mieheltä vaaditaan tietenkin tasa-arvon nimessä frakkiin pukeutumista.
3. Tästä osittain samaa mieltä, kunhan muutokset tekee itseään varten, ei toisen mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Otit ehkä alun alkaenkin kumppanin, joka ei ole sen tyyppinen ihminen eikä tottunut sellaiseen puheeseen - toivot siis, että lammas muuttuisi yhtäkkiä ravihevoseksi, vaikka harjoittelemallakin voit saada aikaan korkeintaan nopeajalkaisen lampaan
2. Olette ehkä muuttuneet toisillenne itsestäänselvyydeksi. Eikö niin, että olette mahdollisimman ”luonnollisia” toistenne seurassa, ja siihen kuuluu ”mukavat” kotivaatteet tai jopa virttyneissä alusvaatteissa kampaamattomana kuljeskelu, piereskely ja röyhtäily, kaiken mieleen juolahtavan möläyttäminen ääneen…
3. Itsetuntosi kohenisi luultavasti eniten sillä, että ihan itsenäisesti ja vaivihkaa hoitaisit ne ”fiksattavat” asiat kuntoon.
1. Mies oli alunperinkin ensin se joka näytti kosketuksin, sanoin ja teoin, että todella haluaa ja rakastaa minua.
2. Luonnollisesti osataan kyllä olla, mutta tykkään myös panostaa ja pukeutua naisellisen seksikkäästi. Meikkaan aina jos on menoa jonnekin, mutta kotipäivinä annan ihon levätä.
3. Fiksattavat asiat vaativat sen verran rahaa jota minulla ei tällä hetkellä ihan liikaa ole. Haluaisin saada hieman väsyneitä kasvoja pirteämmäksi ja valahtavia poskia nostettua. Hampaat voisi myös valkaista ja laitattaa vaikka kauniit kuoret bruksismin kuluttamiin legoihin.
Me kehutaan ja kosketellaan toisiamme pitkin päivää. Liittoa takana yli 30 vuotta. Meissä kummassakin on paljon kehumista ja kiittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinäkään kehu häntä
Kylläpäs kehuin, mutta lopetin sen siihen kun en saanut mitään takaisin. Koskettelin miestä ja yritin vihjailla että olisi kiinnostusta seksiinkin, mutta kun miestä ei kiinnosta niin ei. En tee enää aloitteitakaan seksiin kun mies ei niitä tee vaan hoidan itse itseni.
Sama täällä. Mies ei koskaan kehunut minua, mistään. Minä sitävastoin kehuin miestä. Hän otti kaiket kehut ja kiitokset vastaan ja sitten kävikin niin, että hän otaksui, että kun häntä kehutaan, hän on liian hyvä minulle. Minussa ei hänen mielestään ollut mitään mitä kehua, vaan kun minä kehuin häntä, hän käänsi sen minua vastaan mitätöimällä minua. Esimerkki: Jos kiitin ja kehuin kun hän kerran vuodessa siivosi, minä kaikki muut kerrat, niin kehuihin hän vastasi: Onhan se hyvä, että täällä edes kerran vuodessa joku siivoaa. Jos kehuin, että oletpa komea, vastasi hän, että tekisit sinäkin ulkonäöllesi jotain. Olin ihan ok näköinen (muiden kuin mieheni mielestä).
Hauska aloitus. Kun viimeksi sanoin miehelleni rakastavani häntä, mies vastasi "sepä kiva". Kiva? Mitä tuosta pitäisi päätellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinäkään kehu häntä
Kylläpäs kehuin, mutta lopetin sen siihen kun en saanut mitään takaisin. Koskettelin miestä ja yritin vihjailla että olisi kiinnostusta seksiinkin, mutta kun miestä ei kiinnosta niin ei. En tee enää aloitteitakaan seksiin kun mies ei niitä tee vaan hoidan itse itseni.
Sama täällä. Mies ei koskaan kehunut minua, mistään. Minä sitävastoin kehuin miestä. Hän otti kaiket kehut ja kiitokset vastaan ja sitten kävikin niin, että hän otaksui, että kun häntä kehutaan, hän on liian hyvä minulle. Minussa ei hänen mielestään ollut mitään mitä kehua, vaan kun minä kehuin häntä, hän käänsi sen minua vastaan mitätöimällä minua. Esimerkki: Jos kiitin ja kehuin kun hän kerran vuodessa siivosi, minä kaikki muut kerrat, niin kehuihin hän vastasi: Onhan se hyvä, että täällä edes kerran vuodessa joku siivoaa. Jos kehuin, että oletpa komea, vastasi hän, että tekisit sinäkin ulkonäöllesi jotain. Olin ihan ok näköinen (muiden kuin mieheni mielestä).
Onpa surullista luettavaa. Etkö reagoinut noihin loukkauksiin mitenkään? Jäikö miehesi siihen uskoon että sinulle saa puhua noin törkeästi?
Voi hölömöt. Taas menty jonkun roolia vetävän helppoheikin lankaan kuten alkuihastuksissa käy. Nyt hän on pudottanut roolinsa ja tuonut sen oikean itsensä esille. Ei auta muu kuin elää sen kanssa tai vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi juuri monessa suomalaisten välisessä liitossa näyttää käyvän niin, että mies ja nainen alkavat olla kuin veli ja sisko. Heistä tulee ulkoisestikin toisiaan muistuttavia ja he alkavat ilkeillä toisilleen niin kuin toisiinsa kyllästyneet (silti jollain tasolla kiintyneet) sisarukset.
Ei sellaista ihmistä helposti tule kehuttua. Käytös muuttuu vuosi vuodelta vähemmän kunnioittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinäkään kehu häntä
Kylläpäs kehuin, mutta lopetin sen siihen kun en saanut mitään takaisin. Koskettelin miestä ja yritin vihjailla että olisi kiinnostusta seksiinkin, mutta kun miestä ei kiinnosta niin ei. En tee enää aloitteitakaan seksiin kun mies ei niitä tee vaan hoidan itse itseni.
Sama täällä. Mies ei koskaan kehunut minua, mistään. Minä sitävastoin kehuin miestä. Hän otti kaiket kehut ja kiitokset vastaan ja sitten kävikin niin, että hän otaksui, että kun häntä kehutaan, hän on liian hyvä minulle. Minussa ei hänen mielestään ollut mitään mitä kehua, vaan kun minä kehuin häntä, hän käänsi sen minua vastaan mitätöimällä minua. Esimerkki: Jos kiitin ja kehuin kun hän kerran vuodessa siivosi, minä kaikki muut kerrat, niin kehuihin hän vastasi: Onhan se hyvä, että täällä edes kerran vuodessa joku siivoaa. Jos kehuin, että oletpa komea, vastasi hän, että tekisit sinäkin ulkonäöllesi jotain. Olin ihan ok näköinen (muiden kuin mieheni mielestä).
Onpa surullista luettavaa. Etkö reagoinut noihin loukkauksiin mitenkään? Jäikö miehesi siihen uskoon että sinulle saa puhua noin törkeästi?
Alkuun en reagoinut mitenkään. Tämä johtuu siitä, että olen pahasti traumatisoitunut, pelolla, alistamisella ja väkivallalla kasvatettu. Lapsena opin siihen, ettei ilme, äänensävy, asento, ele, mikään saa ärsyttää vanhempaa, tai heti hakataan. Menin suhteeseen aivan liian nuorena, suoraan lapsuudenkodista. Mies ei ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta sama alistaminen, vähättely jne oli jatkumoa lapsuudenkodin oloille. Hän tarkkaili ilmeitä, eleitä ja kaikkea, joten jatkoin samaa reagoimattomuutta kuin lapsena. Sitten alkoi tulla itsetuntemusta ja elämänkokemusta, menin terapiaan ja tajusin miten väärin minua on kohdeltu koko elämäni ajan. Aloin kertoa miehelleni, etten hyväksy hänen loukkauksiaan ja minäkin olen ihminen. Mies ei tätä tietenkään hyväksynyt, olin hullu ja ties mitä. Nykyään minulla ei ole parisuhdetta, itseni suojelemiseksi olen viihtynyt yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voi hölömöt. Taas menty jonkun roolia vetävän helppoheikin lankaan kuten alkuihastuksissa käy. Nyt hän on pudottanut roolinsa ja tuonut sen oikean itsensä esille. Ei auta muu kuin elää sen kanssa tai vaihtaa.
Miksi aina oletetaan, että on kyseessä tuore parisuhde? Olemme olleet yhdessä 16 vuotta, siis ihan teineistä asti yhdessä. Muuta selitystä en enää siis keksi kuin kyllästyminen. Ap
Et sinäkään kehu häntä