Onko muita, joilla on ollut paha tapa syödä ruokaa niin kauan kunnes mahaan ei enää mahdu?

Se muuten venyy aika nopeasti, joten ei kannata ratketa mässäilyyn. Mutta on ihanaa, kun nälkä lähtee jo pienestä ruokamäärästä.

Tänäänkin olen syönyt miltei koko ajan, nytkin lopettelen kääretorttua, miehen kanssa kahteen pekkaan syötiin koko kääretorttu tänä iltana. Ja vartaloltani olen ihan hoikka. Joinain päivinä syön enemmän, toisinaan sitten en syö miltei mitään, pari voileipää koko päivänä, kun ei huvita. En tiedä miten pääsisi ahmimisesta eroon. :(

En syö koko ajan, ajatukset ei pyöri millään lailla ruoassa syömisen väliaikoina. Mutta sitten kun syön, niin syön ja syön ja syön. Ja tämä sen takia, että pidän ruoasta, ruoka vaan on hyvää, enkä näe syytä/ ei ole itsekuria lopettaa ennen kuin tulee se olo ettei enää tee mieli kun on niin täysi.

Tämän takia kärsin aikamoisista mahavaivoista, kuten arvata saattaa, ja haluaisin _todella_ päästä tavasta eroon.

ap

että en siis haali kaikenlaista syömistä ruoan aikana, siis jälkiruokia yms. vaan syön sitä juuri tekemääni ruokaa esim. 2 kukkurallista lautasellista.

Tiedän mitä todellinen ahmiminen on, koska kärsin aikanaan bulimiasta. Silloin söin todella järkkyjä määriä, tyyliin kokonainen leipä, tai iso kattilallinen makaronia ja juustoraastetta ja ketsuppia. Sillä ei ollut väliä mitä se ruoka oli, tai oliko se edes maukasta, vaan se mekaaninen syöminen. Kun lopulta toivuin siitä, niin piti opetella syömään pieniä annoksia, joka ei edes tuntunut luonnolliselta. Ei taida syömiseni vieläkään olla ihan normaalia, mutta ainakaan en ahda puoli jääkaapillista kerralla.

riitä että nälkä lähtee. Se vasta riittää kun maha on niin killillään, ettei ihan oikeasti enää tee mieli. Kyllä minullekin on tuttua tuo, että mahalaukku kutistuu ja venyy helposti, mutta eipä sillä ole vaikutusta juurikaan..

Itsekuria tarvitaan, mutta miten itseä otetaan niskasta kiinni??

En siis ole ainakaan bulimikko, koska mitä tahansa en ahmi, vain hyvää ruokaa. Pidän kyllä monesta ruoasta.

Ihme kyllä en ole lihava, tosin en enää mikään langanlaihakaan.

ap

Ihmisen psyyke on siitä hassu, että sama ruokamäärä näyttää paljon enemmältä kun se on pienellä lautasella kuin jos se on isolla lautasella.

Ehkä sitten palkitset itseäsi ruoalla, ja herkuttelu on jonkinlainen 'harrastus'. Ehkä sinun pitäisi ajatella ruokaa enemmän ravintona, polttoaineena, ja ajatella sen ruoan terveellisyyttä. Jos mätät kukkurallisia lautasia jotain rasvaista ja suolaista höttöä, niin aikamoinen rasitus mahtaa olla elimistölle.

Merkkaa ylös ihan kaikki mitä syöt.

Jos syöt työpaikalla tms. seurassa, et varmasti kehtaa "ahtaa" itseäsi täyteen ja jos kotona istut miehen seuraksi ja juttelette samalla, syöt huomaamattasi hitaammin ja vatsasi täytteen puolella annoksella.

ja olen vieläpä niin häpeämätön että kehtaan syödä ne jättiannokset seurassakin...