Lue keskustelun säännöt.
Itkittekö lapsenne ristiäisissä? Minua jännittää taas huomeinen
06.02.2010 |
kun pelkään että vollotan ihan hulluna. En tiedä johtuuko näistä hormoneista vai mistä, että liikuntun aina ihan älyttömästi ja olen kuin vesiputous. Kiusallista :(
Kommentit (8)
tuli tirautettua ;)
Mulle tulee kyynel silmään jo virsistä, oli ne sitten missä tilaisuudessa tahansa laulettuja... Oman lapsen ristiäset oli niin koskettava juhöa että itkeskelin pitkin seremoniaa. Välillä yritin katsoa ulos ohi huristelevia autoja etten ihan ryöppynä vollota. Mieltä herkisti jo sekin että päätimme kastaa lapsen edesmenneen isäni mukaan ja sen nimen kuuleminen aukas hanat sitte jo aika monelta muultakin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon muutenkin sellainen, että liikutun helposti kaikesta. Välillä on tosi ärsyttävää, kun mä vetistelen jossain tilanteessa, missä kaikki muut on ihan cool.
Mutta onhan nuo ristiäiset niin herkkä tilaisuus:)
Mukavaa ristiäispäivää teille :)
Oon muutenkin sellainen, että liikutun helposti kaikesta. Välillä on tosi ärsyttävää, kun mä vetistelen jossain tilanteessa, missä kaikki muut on ihan cool.
Mutta onhan nuo ristiäiset niin herkkä tilaisuus:)
Mukavaa ristiäispäivää teille :)
Hienosti pärjäsin koko kastejuhlan, melkein. Lopussa sitten ryöpsähti, ja aloin itkeä oikein hartiat tutisten. Se taisi olla loppuvirsi, jossa oli jotenkin niin kauniin koskettavat sanat ja juuri meille osuvat.
Oikein ihana juhla se oli kuitenkin. Nauttikaa tekin!
Eikä se itku oikeastaan haittaa. Taisivat meillä monet muutkin itkeä. Ja sittenhän voi mennä tilaisuuden loputtua, ennen kahvituksia vessaan parantelemaan naamaa... :)
samaa vikaa täällä päin. Viime kesänä vetistelin oikein kunnolla (mutta onneksi en ollut ainoa) sukulaislapsen nimiäisissä kun lauloivat Maaritin Lainaa vain -kappaleen ja sen Almaz-nimisen kappaleen. Voi sitä levinneen meikin määrää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanat aukes kun seremonia alkoi, ja loppuajan yritin pysyä jotenkin kasassa. oli niin liikuttavaa, pitkään odotettu esikoinen ja niin ihana se koko tilaisuus, itkettää nytkin kun muistelen. ei se muuten haittaa, mitä nyt valokuvissa oon ihan järkyttävän näkönen...
Mutta jostain syystä kummankaan lapsen ristiäisissä ei ole edes tarvinnut nieleskellä itkua. Vaikka olin etukäteen ihan satavarma että vollotan kuin vesiputous.
Mieluummin niin, että tunteet tulevat pintaan kuin ettei mikään tunnu missään. Toisia itkettää, toisia hymyilyttää.
Onnellista ristiäispäivää!