Liian pitkaan vallassa

Asettukaa Putinin saappaisiin.
Oisitte tehneet vuosikymmenet toita ja nostanneet (valtavan) maan jaloilleen.
Kukaan ei kiittaisi. Kaikki vaan haukkuisivat ja muun maailman johto suhtautuisi kuin toisen luokan kansalaiseen.
Sitten olisit 70v vanha pappa ja toteaisit, etta eipa silla ole mitaan merkitysta. Yritetty on, mutta puhti on loppu.
Kaikki negatiivisuus ja viha sinua kohtaan muuttuisi valinpitamattomyydeksi.
Painaisit punaista nappia. Eipa ole mitaan menetettavaa.

Usein ihmiset tuntuvat unohtavat, etta suurinkin johtaja on vain ihminen, jolla on omat murheet ja epaillykset itseensa. Me ollaan kaikki yhta heikkoja ja vahvoja. Joskus kun antaa armoa ajoissa ei tarvitsisi antaa lopullista armoa.

Sama sen lapsen ida vainion kanssa . ihmiset kaataa omat oksennukset lapsen paalle ja puolustelee itseaan etta mitas lahti. Jos julkisuuteen lahtee niin kestakoon. Mutta onko se niin? Miksi pitaa olla niin oksettava toiselle ihmiselle?

Oottekko ikina ajatelleet, etta me muut rakennamme niita hirvioita jotka sitten poksahtaa?