Miten löydätte pihakavereita lapsillenne okt-alueella?

Omakoti alueella voi olla aika vaikeaa saada kavereita.



Meillä olisi mahdollisuus asua omakotitalossa melko hienolla alueella, mutta juuri kaverien takia emme muuta. Nyt asumme suuressa luhtitalossa, hyvämaineisella alueella myöskin, mutta täällä paljon kavereita lapsilla.

eli siis joka omakotialueellahan on leikkipuistoja ja niistä meidän poika ainakin löysi kavereita

eli siis joka omakotialueellahan on leikkipuistoja ja niistä meidän poika ainakin löysi kavereita

ovat jo päivähoidossa, eli heitä ei juuri näy leikkipuistoissa.

Eli lapsen kaverien saanti on täysin kiinni vanhemman jaksavuudesta liikkua sekä sosiaalisuudesta. Jos omalla pihalla lapsia, lapsi itse tutustuu toisiin lapsiin ilman aikuista. Kaverin myös saa kun menee ulos ovestra. Ei aina tarvitse soitella ja sopia joka käyntiä. Minusta tässä luhtitalossa on niin paljon etuja, että emme muuta kun lapset pieniä

Eivätkö lapsesi käsy missään kerhoissa tai harrastuksissa, joissa voisi vanhempien kanssa sopia, että lapset voisivat käydä toistensa luona leikkimässä?

En halunnut erityisesti kyseiselle mukamas hyvälle alueelle, mutta kun halusin meren ääreen ja oman pihan, niin kys. alueelle päädyttiin sattumalta, kun fyrkat siihen riitti.



Noh, lapset nyt 6 ja 8v (pienin vajaa 2v.) 2 v asuttu ja nyt jos voisin valita toisin, niin tsekkaisin tarkemmin, että alueella muitakin lapsiperheitä eikä vain eläkeläisiä ja lapsia, joita kuskataan muualle kouluihin ja tarhoihin.



Ekana vuonna olin äitiyslomalla ja poika sai ainoan kaverinsa eskarista ja tyttö 2 kaveria kerhosta. Pojan kaveri olemassa edelleen, mutta tytön molemmat kaverit muuttivat kerrostalosta rivariin toisille alueille. Meille on alueella oleva koulu kelvannut ja sieltä toivon tytön saavan kavereita lisää. Eskarissa hänellä kavereita tietty on, mutta en tiedä missä asuvat, ei meidän lähellä ja töissä kun ollaan, niin ei ole arkena ehditty kuskaamaan leikkimäänkään kauheasti.



Kuulostaa varmaan tosi surkealta ja nololta meidän "tilanne", mutta talo ja alue miellyttävät meitä kovasti ja uskon, että pikkuhiljaa ne tämän alueen ikätoveritkin koulun kautta löytyvät. Toisaalta, kun molemmat vanhemmat töissä ja lapsillamme (itse haluavat, minä en) paljon harrastuksia, niin ei se heidän arki niin tylsää ole. Koulussa ja eskarissa viihtyvät kovasti.



Kai tää on sattumankauppaa, että näin lapsiköyhä alue, onhan okt-alueita, joissa lapsia vilisee. Eikä ihan korvessakaan olla, vaan Hgissä ;)

miettinyt minäki. Meillä lapsi vasta 1,5v, mutta alkaa varmasti jo kesällä kaipailemaan ikäisiään leikkikaveriksi. Tässä vieressä tosi pieni leikkipuisto, jossa hiekkalaatikko, kaksi keinua ja pieni kiipeilyteline. Siellä kävin viime kesänä muutamia kertoja, mutta en muita äitejä koskaan nähnyt. Harvemmin näen edes tässä meidän kodin lähettyvillä ketään rattaiden kanssa. Tuntuu, että täällä asustelee vain vanhempaa porukkaa. Omakotitalo aluetta siis.

Isompi ja suositumpi leikkipuisto meillä bussimatkan päässä! Aikamoinen reissu meidänkin pitää tehdä, jos seuraa haluamme.

jotta saamme leikkikavereita tältä uudeltä alueelta jonne muutimme toisesta kaupungista. Eli on heti menty mukaan seurakunnan perhekerhoon, päiväkerhoon yms ja tehty tuttavuutta. Olen tosi paljon yrittänyt kutsua uusia tuttavuuksia meille kylään ja toivonut että saisimme vastakutsuja... Lähimpään leikkipuistoon on matkaa n 10 kilometriä, mutta sielläkin yritämme käydä. Tarjoan myös tutuiksi käyneille mahdollisuutta tuoda lapsensa meille leikkimään/hoitoon jotta lapsemme saavat seuraa. Minusta on itsestäni ollut tosi kivaa kun meillä on lapsia leikkimässä.

Kun muutimme nykyiseen paikkaan, vain yhdessä naapuritalossa oli samanikäisiä, sitten vuoden kuluessa lähes koko naapurusto vaihtui ja äkkiä olikin toistakymmentä samanikäistä pienellä alueella. Loistava tilanne.

Katottiin että koulu ja päiväkodit on lähellä ja alueella lapsiperheitä. Meillä oli koulainen ja päiväkodissa olevat lapset silloin, ihan luontevasti ne tuli sitä kautta.

Mun mielestä omakotitaloalueella ei kovin helposti välttämättä tutustukaan muihin lapsiin. Ihan puppua tuo, että jokaisella omakotitaloelueella on leikkipuisto. Ei totisesti ole.



Meillä esim. on ihan naapurissa koulu ja kolme päiväkotia, joihin lapset ovat aika tehokkaasti hajaantuneet. Puistoa ei ole. Lapset ovatkin tutustuneet naapuruston lapsiin oikeastaan vasta sitten, kun ovat voineet kulkea alueella itsekseen ja ovat menneet hakemaan ulos tai heitä on haettu. Meillä on pienehkö, hyvin rauhallinen omakotitaloalue, jossa on hyvin eri ikäistä rakennuskantaa ja asukkaita :) On vanhukset rintamiestaloissa, eläkeläiset 80-luvun tiilitaloissaan ja sitten meitä pienempien lasten perheitä. Vaikka kaikki ovat hyvänpäiväntuttuja, ei sellaista yhteisöllisyyttä ole syntynyt kuin yhden perheen kanssa, että oltaisiin vanhempien kanssa oltu kauheasti sopimassa leikkejä ja systeemejä. Helposti menee niin, että kaikki leikkivät omilla pihoillaan ja varsinkin talvsiaikaan ei paljon naapureita näe kuin viikonloppuisin kun käydään töissä.



Kun koulun myötä on elinpiiri laajentunut todella paljon, huomaan että kaveriporukkakin alkaa laajenemaan ja olen siitä oikein iloinen.



Toisaalta tiedän yhden juuri rakennetun omakotitaloalueen, jossa on aivan valtavasti lapsiperheitä ja kaikki lapset ovat tunteneet toisensa alusta asti ja yhteisö on tiivis. Tiedän syynkin tähän: Hartiapankilla rakentaneilla vanhemmilla oli lapset mukana raksalla ja kuljeskelivat alueella niin että ulkopuolista välillä hirvitti. Suunnilleen 2-vuotiaat vaippahousut siellä seisoskelivat keskellä tietä. Kyllä se porukkaa lähentää ja vanhemmatkin tutustuu, kun kulkee eksyneen vaippahousun kanssa talosta taloon kyselemään että kenenkäs tää on :). Tässä tietenkään ei ole mitään muuta hyvää kuin lopputulos, jossa kai sitten loppu hyvin kaikki hyvin.

ja perhekahvila, joista etsin lapselle kavereita. Eikö alueellanne ole mitään leikkipuistoa tms. jossa voisit lojua lasten kanssa ja seurata josko sopiva "uhri" tulisi paikalle?