Olen ajatellut, että minulla on helppo vauva, mutta

varmasti iso osa on kyllä omasta asenteesta kiinni. mulla on ns. unelmavauva, ja välillä tuntuu vaikealta samaistua tai eläytyä kavereiden valitukseen "vaikeista" vauvoistaan. kun kokemusta on vain tästä meidän pikku auringosta...!

ja toiset jaksavat enemmän kuin toiset. Osa vauvoista on lisäksi suht. objektiivisestikin katsoen vaativia. Omani huusi ensimmäisen 6 kk suoraa huutoa tuntikaupalla ihan joka yö. Syyksi paljastui sittemmin ruoka-aineallergiat. Enpä usko, että lempeinkään emohahmo olisi häntä helppona lapsena pitänyt. Joku ehkä olisi ollut vähemmän uupunut kuin itse olin.

Ja aika harva vauva on joka suhteessa helppo. Oma esikoiseni oli helppo siinä mielessä, että nukkuin 2 kk vanhasta yöt kokonaan, joi pullosta ja viihtyi kenen kanssa vaan. Toisaalta oli hyvin seurankipeä ja huono syömään kiinteitä.



Toinen lapsi taas oli helppo vauva siinä mielessä, että viihtyi tosi hyvin itsekseen lattialla leikkimässä tosi pienestä lähtien ja söi kiinteää ruokaa hyvin. Ei ollut myöskään mikään "vain äiti kelpaa" -vauva. Pullon kanssa temppuili 5 kk vanhaksi asti mutta sitten kelpasi. Ei ollut niin hyvä nukkuja kuin esikoinen mutta ei pahakaan. Kamalaa tässä vauvassa oli huutaminen illalla ja vaunuissa päivällä noin 4 kk vanhaksi asti.



Tämä kolmas vauvani tuntuu minusta helpolta, vaikka oikeastaan ei ole niin helppo: heräilee yöllä 1-4 tunnin välein syömään, kärsii ruoka-aineallergioiden aiheuttamasta kasvojen kutinasta ja kiukkuaa välillä sitä, ei suostu todellakaan nukkumaan omassa sängyssä yms. Mutta vauvalla on selkeä rytmi ja hän on jotenkin tosi rauhallinen, iloinen ja mukava.

Huomaan joka kuukausi että pms-päivinä lapseni ovat erityisen hankalia ;). Huutavat ja tappelevat. Muuten sitten ovat ihan kivoja. Kummasti se oma mielialakin saa lapset käyttäytymään hyvin tai huonosti. Siis tietenkin sen lisäksi että välillä oma pinna vaan venyy ja venyy ja toisinaan sitten katkeaa jo ennen aamupalaa.



Hyvän ystäväni kanssa saimme vauvat lähes samaan aikaan. Puhuimme vauvoista paljon ja ystäväni valitti olevansa todella väsynyt kun vauva oli niin kamalan vaikea. Itse taas hieman anteeksipyydellenkin hehkutin kuopukseni helppoutta. Oli ihanaa hoitaa vauvaa pirteänä ilman jatkuvia yöheräämisiä. Esikoisen vauva-aikaan olin kuolemanväsynyt (unta sain muutaman tunnin yössä ja senkin pienissä pätkissä), joten kovasti sai ystäväni minulta empatiaa väsymykseensä.



Lopulta kuukausien jälkeen tuli puheeksi että mitä ihan käytännössä se ystäväni vauvan yöheräilyjen useus tarkoitti ja miten hyvin meidän vauva nukkui. Poikani heräsi yleensä 3x yössä syömään (siis omien unieni aikana)+ pari kertaa sai laittaa tuttia tms. Ystäväni vauva heräsi yleensä kerran yössä syömään ja muuten nukkui.



Olimme järkyttyneitä molemmat. Ystäväni ei voinut uskoa että olin pirteä noin "kamalan" yörumban takia ja minusta oli hieman liioiteltua olla niiiin väsynyt yhden yösyötän jäljiltä. No, totesimme vaan että olemme erilaisia. Ystäväni sekoaa jos ei saa nukkua koko yötä putkeen. Minä taas kestän jokusen herätyksen ihan helposti. (Enkä ole mikään supermamma, mutta lyhyitä unia kestän. Useasti tingin unista muun hauskemman vuoksi nyt kun lapset nukkuvat jo koko yöt.)



Vaikeaa on kuitenkin usekoa että kukaan olisi pitänyt moniallergista, itkuista esikoistamme kovin helppona lapsena. Mutta mistä sitä tietää.

Omasta mielestäni lapseni on superhelppo. Reipas ja aurinkoinen. Nukkuu joskus hyvin, joskus vähemmän hyvin. Mulle ei vielä ole selvinnyt, mikä ois se "standardi" mihin vauvaani vertaisin. ;)



Mut silti tulee valiteltua, lähinnä se on sellaista rupattelua. Kyllä mun kaverit tietää jos takana on huono yö, vaikka se ois huono yö koko kuukaudessa. :P

Itsekin olen ollut sitä mieltä, että esikoisemme on ollut aika helppo. Toki oli iltaitkuja ja joutui kanniskelemaan iltaisin paljon ensimmäiset 4 kk, ja esim. nukuttamaan joutuu iltaisin vieläkin (lapsi 1 v 5 kk). Rytmejä muutenkin alkoi löytyä vasta 4-5 kk:n iässä. Kuitenkin lapsi on ollut minusta siinä mielessä helppo, että on esim. ollut aina terve, suht. rauhallinen, lähestulkoon kaikkiruokainen ja muutenkin ennakkoluuloton syöjä, ja on viihtynyt kohtuullisen paljon omissa leikeissään siitä asti, kun oppi ryömimään.



Siskoni, joka on aikanaan hoitanut paljon lapsia, myös vauvoiksi laskettavia, on sen sijaan sitä mieltä, että lapsi, jota esim. joutuu nukuttamaan sen sijaan, että vain laittaisi sänkyyn ja sanoisi, että nyt nukutaan, on vaikea.



Itselläni ei ole mitään muuta vertailukohtaa. En koe lastani mitenkään erityisen vaikeaksi, vaan ehkä aika tavalliseksi. Ja toisaalta nettikeskusteluista on käynyt ilmi, että oikeasti lapset voivat olla temperamentiltaan tosi haastavia tai juurikin sairastella paljon ja olla sen takia itkuisia ja levottomia. Minusta lapsesi kuulostaa kertomasi perusteella ihan keskiverrolta, ei miltään hirmuhankalalta ainakaan. :-)

Omalla vauvallani oli koliikki + allergiat, öisin heräili ekan vuoden 5-20 kertaa yössä. Ekat noin 5 kk lapsi oli sylissä suurimman osan vuorokaudesta ja päiväunetkin nukkui vain liikkuvissa vaunuissa (heijaus ei riittänyt), sylissä tai vieressä rinta suussa. Ekoina kuukausina usein lasta piti kanniskella ja heijata, alkoi heti huutamaan jos pysähtyi. Lisäksi lapsi sairasteli useampaan otteeseen niin, että jouduimme olemaan sairaalassa. Rytmiä alkoi löytymään noin puolivuotiaana, mutta allergioiden vuoksi sekoavat yöt sekoittavat yhä päivärytmin herkästi.



Oma vauvani ei ollut mielestäni helppo, jos ei mikään vaativinkaan. Ei tämä ole pelkästään korvien välissä. Silti minäkin rakastin yli kaiken vauvaani, annoin hänelle mitä hän ikinä tarvitsikaan ja omistauduin vauvalleni. Täytyy kuitenkin sanoa, etten varsinaisesti valinnut tulla juuri paljon sairastelevan allergisen koliikkivauvan äidiksi.