Muistoja Ukrainasta

Lapsena saimme nokkahuilut, erittäin koristeelliset mutta soittokelvottomat, tuliaiseksi tädiltämme joka kävi Ukrainassa lääkärikonferenssissa.
Huiluissa kiermurteli köynnösmäisenä hieno punainen koriste.
Minulla oli tuo huilu ala-asteen soittotunnilla jolloin lopullinen soittokelvottomuus todettiin.
Saimme myös suklaarasioita. Suklaa oli hirveän pahaa. Suklaat olivat pienissä puulaatikoissa käärmeissään, kukaan ei voinut niitä syödä, ei sukulaiset eikä naapurit jotka työläispqikkakunnalla olivat kiihko kommunisteja, elimme kasaria.
Meille porvarilapsille nuo suklaat olivat todiste kommunistien täydellisestä tietämättömyydestä ja kommunismin rikollisesta luonteesta- jo lapsina olimme oikeassa!
Lopulta kesällä am.muimme noita suklaita ritsanammuksina. Muistan hyvin kun ladon seinään saattoi ampua monta kertaa samalla suklaapalalla 😅.
Nyt aikuisena kyllä harmittaa ettei ehtinyt käydä vapaassa Ukrainassa, hyvin kaunis arvojen kansa asuu siellä.
Jean Untinen-Auel sanoi että Luolakarhun klaanin Ayla oli Ukrainan aroilta vaikka nearthentaalit kirjassa asuivatkin Kroatiassa ja heimojen keskusjuhla pidettiin Romaniassa.
Nyt siis ovat taas osa Venäjää ukrainalaiset, varmaan lopullisesti!