Onko oikein mennä treffeille, jos henkilö ei kiinnosta?

Ei kannata jos täytyy kysyä sitä täällä.

Tuhlaat molempien aikaa.

Tulee joskus mentyä, jotta ylipäätänsä joskus pääsee treffeille.

Kai se kiinmostus voi herätä niillä treffeilläkin?

Ehkä parempi noin päin, ettei ole liian suuret odotukset ennakkoon?

Jos pelkkä tutustumisen yrittäminen on kielletty, niin vaikeaksi menee. Mistä voi tietää sata Armaksen, ettei ihminen osoittaudu kiinnostavaksi? Jos kysytään keskimääräiseltä naiselta, niin ihan kivakin miedon ensin vain ”ehkä, pitää ensin tutustua”. Mutta tosiaan jos ei niin ”saa” olla, niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkkä tutustumisen yrittäminen on kielletty, niin vaikeaksi menee. Mistä voi tietää sata Armaksen, ettei ihminen osoittaudu kiinnostavaksi? Jos kysytään keskimääräiseltä naiselta, niin ihan kivakin miedon ensin vain ”ehkä, pitää ensin tutustua”. Mutta tosiaan jos ei niin ”saa” olla, niin minkäs teet.

Satavarmasti. Kivakin mies on. Nämä korjausohjelmat tietokoneissa aiheuttavat harmaita hiuksia…

Jos ahdistaa mennä, niin älä mene.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä parempi noin päin, ettei ole liian suuret odotukset ennakkoon?

Näin mä ajattelen. Ei kannata odottaa suuria, mutta voi yllättyä positiivisesti, jos käy hyvin.

Minun mielestä on. Jos ei minkäänlaista kiinnostusta ole herännyt niin ei kannata. Pian sitten tulee sulle olo, että tyydyn sit tohon henkilöön kun ei muutakaan ole löytynyt ja ei se ole hyvä pohja suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä on. Jos ei minkäänlaista kiinnostusta ole herännyt niin ei kannata. Pian sitten tulee sulle olo, että tyydyn sit tohon henkilöön kun ei muutakaan ole löytynyt ja ei se ole hyvä pohja suhteelle.

Näin. Edellinen mies oli ihan kiva , mutta ei kuitenkaan minulle se oikea. Se suhde kesti 10 v ja oli täynnä ongelmia (johtui siitä että en ollut oikeastaan koskaan ihastunut mieheen). Nyt en haluaisi päätyä tälläiseen "ihan kiva suhteeseen", vaan haluaisin rakastua oikeasti. Mutta ei sellaista taida löytyä, joten mietin, että pitäiskö nyt sitten vaan ottaa joku ja tyytyä taas :(

Mistä tiedät tapaamatta, että onko mies kiinnostava? Jos miehestä ei ole selvinnyt mitään sellaista, mikä varmuudella on sinulle kynnyskysymys niin sitten kannattaa mennä. Nettiprofiilit ja viestittelyt kertovat niin vähän ihmisestä, ettei niiden perusteella kannata tehdä hirveästi johtopäätösiä ellei tosiaan ilmene jotakin räikeää epäsopivuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä on. Jos ei minkäänlaista kiinnostusta ole herännyt niin ei kannata. Pian sitten tulee sulle olo, että tyydyn sit tohon henkilöön kun ei muutakaan ole löytynyt ja ei se ole hyvä pohja suhteelle.

Näin. Edellinen mies oli ihan kiva , mutta ei kuitenkaan minulle se oikea. Se suhde kesti 10 v ja oli täynnä ongelmia (johtui siitä että en ollut oikeastaan koskaan ihastunut mieheen). Nyt en haluaisi päätyä tälläiseen "ihan kiva suhteeseen", vaan haluaisin rakastua oikeasti. Mutta ei sellaista taida löytyä, joten mietin, että pitäiskö nyt sitten vaan ottaa joku ja tyytyä taas :(

Ei, rikot molemmat.

Siksi treffeille mennään. Selvittämään syttyykö kiinnostusta. Harvoin sitä kukaan on tulisesti rakastunut täysin tuntemattomaan. Vasta kun tutustuu näkee ihmisen sisimpään.

Vierailija kirjoitti:

Siksi treffeille mennään. Selvittämään syttyykö kiinnostusta. Harvoin sitä kukaan on tulisesti rakastunut täysin tuntemattomaan. Vasta kun tutustuu näkee ihmisen sisimpään.

Mun nopeimmat treffit kesti 2h minkä aikana huomasin ettei kemiaa ollut. Nopeimmillaan huomasin ekan 5 minuutin sisään toisessa olevan sitä jotain. Ihmiskohtaista.

Älkää menkö säälitreffeille.

No hitto, jos jo nyt tapaaminen ahdistaa/ällöttää/masentaa vat evö, niin miksi I h m e e s s ä edes menet sinne? Ja samalla annat toivoa toiselle? Melko typerää touhua toi tommonen.

Tietysti menet koska mies tarjoaa!

Vierailija kirjoitti:

Siksi treffeille mennään. Selvittämään syttyykö kiinnostusta. Harvoin sitä kukaan on tulisesti rakastunut täysin tuntemattomaan. Vasta kun tutustuu näkee ihmisen sisimpään.

Niin mut jos ne ihastusta aiheuttavat tekijät on jo tullu AP:lle selville. Siellä on ollu joku turn-off.

Kerran menin treffeille miehen kanssa, josta tiesin etukäteen, että hän on minua melkein päätä lyhyempi (hän kertoi olevansa 169cm pitkä ja itse olen 179cm), ja itse tiedän viehättävänä miehistä, jotka ovat ainakin melkein minun pituisia, niin eihän se treffikumppani sitten livenäkään kiinnostanut yhtään. Mutta tulipahan harjoiteltua treffeillä olemista, kun juuri olin liittynyt Tinderiin ja hän oli minun kolmas deitti.