Mitä minä nyt teen!?
Riideltiin miehen kanssa aamulla. Kysymys oli lapsen kasvatuksesta. Mies kumosi lapsen nähden käskyn, jonka olin lapselle antanut. Suutuin siitä, että hän veti maton jalkojeni alta. Kyseessä oli miehen lapsi, jolle olen siis äitipuoli.
Keskusteltiin tästä sitten puhelimessa, kun mies oli lähtenyt töihin. Kävi ilmi, että toinen miehen lapsista oli jossain yhteydessä valittanut, että minä olen inhottava. Kuulin tästä ensimmäistä kertaa.
Molemmat lapset asuvat meidän luonamme. Ja meillä olisi häät tulossa! Ylireagoinko, kun tuntuu, että pitäisi perua koko juttu?
Kommentit (6)
- pidät kuria ja järjestystä, muuten kaikki olisi kaaosta
- olet johdonmukainen ja toteutat uhkauksesi
- lapsi kokee olonsa turvalliseksi koska uskaltaa sanoa tuollaista
Ei siis mielestäni syytä huoleen, vaikka en tiedä lapsen ikää.
Tsemppiä :)
-myöskin uusioperheeläinen
Itse kasvoin aikanaan uusperheessä ja voi niitä mielipiteitä mitä mulla oli tästä isäpuolesta... Huh huh.
Yritän siis vain sanoa, että jokainen lapsi/nuori on joskus sitä mieltä että äiti/isä ja ne puolikkaat on ihan tyhmiä ja inhottavia ja k*sipäitä ja vaikka mitä...
Pidä puolesi! Jos sun mies ei tue sinua tuollaisessa tilanteessa, teillä on vakavan keskustelun paikka.
jos hän sanoisi minulle päin naamaa, että olen inhottava akka. Se, että hän sanoo näin kahden kesken biologiselle vanhemmalleen, on vakavampi juttu.
ap
Eli, miehesi kanssa kahden juttelette, että oletko sinäkin lasten vanhempi ja jos olet, on miehesikin kohdeltava sinua lasten edessä yhtenä täysivaltaisena vanhempana.
Jos taas miehesi haluaa yksin kasvattaa lapsensa, niin et sitten missään tilanteessa ota lapsista _mitään_ vastuuta, myöskään valvo lapsia jos isänsä ei ole kotona.
Järkevintä ja ehkä ainoa oikeasti toimiva tapa, etenkin jos aiotte vielä yhdessä tehdä lapsia, lienee se että on yhteiset pelisäännöt jotka vanhhemmat ovat yhdessä päättäneet ja kaikki perheen aikuiset ovat tällöin vanhempia olkoon kuinka puolikkaita tai kokonaisia vaan. Ja jos mies on siitä huolissaan että lapsi ei pidä sinusta, niin voit kertoa miehelle että se nyt kuuluu asiaan, etkä sinäkään aina pidä hänen lapsestaan tai edes miehestä, mutta silti käyttäydytään ihmisiksi ja siten kuin yhteisten sääntöjen mukaan kuuluu, eikä toisia tieten tahtoen loukata.
Jos mies ei käsitä miltä tuntuu kun vetää maton jalkojesi alta, niin teepä se pari kertaa takaisin päin. Kun mies vetää rajaa jossain tiukassa asiassa lapselle, niin toteat imelästi, että voi kurjuus, kyllä sinä antaisit ilman muuta luvan, mutta kun isäs on niin tiukkapipo. Ja tee tämä riittävän karrikoidusti, että mies tajuaa, miehet ei pikkuvihjeitä noteeraa.
Kaikki lapset on jossain vaiheessa sitä mieltä että kaikki aikuiset on inhottavia : )