Helsinki on jäänyt aika etäiseksi mulle nyt etäopetuksen aikana.

Oon nyt yliopiston etäopetuksen aikana viettänyt aika paljon aikaa äitini nurkissa kissanvahtina ja välillä aina kotiin Helsinkiin palatessa tulee semmonen vieras olo, että mitä ihmettä teen täällä ja mieliala laskee hetkellisesti ennen kuin totun taas näihin ympyröihin täällä. Ehkä mullekin tekee hyvää muuttaa vielä yliopistosta valmistumisen jälkeen lähemmäs joko äitiäni tai iskää. Mun molemmat biologiset vanhemmat on siis eronneet ja iskä asuu nykyään naisystävänsä kanssa Sipoossa, joten täältä mun luota ei oo hirveen pitkä matka iskän luo. Oman kissan haluan ainakin hankkia tulevaisuudessa koska oon hyvin lemmikkirakas ihminen. Ehkä vain tämä yksinasuminen saa mun mielialan laskemaan, vaikka joitain mun sukulaisia asuu kans pk-seudulla. Kaikilla niillä on vain omat ympyränsä ja me nähään ehkä korkeintaan vaan joissakin sukulaisjuhlissa tai jonkun muutossa, niin aika harvoin ollaan kuitenkin tekemisissä, vaikka asutaankin suht lähekkäin. Vitsi kun näin aspergerina olis enemmän voimia ja uskallusta ylläpitää kaverisuhteita muihin mun mielestä mielenkiintoisiin ihmisiin.:-( Ehkä mä sitäkin vielä opin tässä loppujen opiskeluvuosieni aikana toivottavasti.