Miksi kohdistat henkistä väkivaltaa teinityttöösi?

Eniten fyysistä väkivaltaa Kokkolassa. Mikä siellä mättää?

Miten väkivalta määritellään nykyään? Voidaanko esimerkiksi lapsen tiukka toruminen määritellä henkiseksi väkivallaksi mikäli se tuntuu lapsesta hyvin ikävältä?

Vierailija kirjoitti:

Eniten fyysistä väkivaltaa Kokkolassa. Mikä siellä mättää?

Vanhoillislestadiolaisuus?

Liittyykö siihen kurittamista?

Miksi ei puhuta siitä kamalasta raakudesta mitä teini tyttö tekee äidille kun isää ei ole,Isä laitettu mene pois kun joi joi ja joi.Sitä samaa henkistä väkivaltaa sitten jatkoi vanhenevalle äidille,kun ei isää ollut äidin tukena. Isä vaan joi joi ja on nurmen alla jo.Äiti vaan paha ja huono...

Maaseudulla moni ei vieläkään ole kuullut sanoittamisesta ja kurittaa siksi lapsiaan.

Kokkolassa on paljon rauhansanalaisuuutta (suviseuraporukat). Hyväksyykö ne fyysisen kurittamisen?

Kuka opettaisi vanhempia asettamaan lapsilleen lempeät rajat? Kurinpito ja uhkailu ei ole tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla moni ei vieläkään ole kuullut sanoittamisesta ja kurittaa siksi lapsiaan.

Niin joo ei. Meillä täällä maalla kun kulkee vain kirjekyyhkyt.

Ja nimenomaan tyttöön. Onko se sitä kunniaväkivaltaa?

Kokemus on tärkeä Nokialle itselleen. Olisin mielelläni kuullut niistä kokemuksista enemmänkin. Lähinnä pohdittava, mikä niissä oli yhteistä. 🤔 Ja miten paljon niissä kokemuksissa painoi normaalit ihmisyyteen kuuluvat vastuut ja velvoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus on tärkeä Nokialle itselleen. Olisin mielelläni kuullut niistä kokemuksista enemmänkin. Lähinnä pohdittava, mikä niissä oli yhteistä. 🤔 Ja miten paljon niissä kokemuksissa painoi normaalit ihmisyyteen kuuluvat vastuut ja velvoitteet.

Siis kokijalle.

Vierailija kirjoitti:

Miten väkivalta määritellään nykyään? Voidaanko esimerkiksi lapsen tiukka toruminen määritellä henkiseksi väkivallaksi mikäli se tuntuu lapsesta hyvin ikävältä?

Voidaan. Unohdettava omat frustraatiot; pomokaan ei saisi raivota sinulle, koska "täytyy saada purkaa".

Vierailija kirjoitti:

Miten väkivalta määritellään nykyään? Voidaanko esimerkiksi lapsen tiukka toruminen määritellä henkiseksi väkivallaksi mikäli se tuntuu lapsesta hyvin ikävältä?

Mikäli se vahingoittaa lasta/nuorta niin, että sen muistaa lopun ikäänsä. Kasvattaminen on lapsen/nuoren hyvien ominaisuuksien esiin saattamista ja niiden ei toivottujen vähittäistä poistamista esimerkkien avulla tai sitten lapsi/nuori oppii kantapään kautta. Pilkata ei saa missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka opettaisi vanhempia asettamaan lapsilleen lempeät rajat? Kurinpito ja uhkailu ei ole tätä päivää.

Vanhemmat ovat saaneet mallin omilsta vanhemmisltaa, he omiltaan jne. Hyvin harvat oivaltavat tämän ja osaavat muuttaa käyttäytymistään lastaan kohtaan.

Kaikki se, mistä suvussa on vaiettu, siirtyy niin sanotusti hiljaisesti lapseen, eikä ole missään tapauksessa kehitykselle hyväksi.

Vanhemmat purkavat tahallaan tai tahattomasti omaa kiukkuaan lapsiinsa, kun korona ja kaikki suorittaminen tuottavat ahdistusta. Ennen vanhaan myös fyysinen väkivalta oli laillista.

-Voisitko hakee mulle Alkosta vinkun?

-Meillä ei 15-vuotiaat juo.

-Tää on henkistä väkivaltaa!!!

-Tästä eteenpäin mun nimi on "Antti"

-Kyllä sun nimi on ihan kasteessa annettu Anna

-Tää on pahoinpitely! Se on mun dead name!!!!

Kasvatusmallit muuttuvat ajan myötä eivätkä kaikki pysy mukana muutoksessa. Minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito ihana jälkiruoka.

Omat lapseni sain 1990-luvulla eikä tullut kuuloonkaan, että olisin heitä ruumiillisesti kurittanut. Olivat kilttejä muutenkin ja kunnon ihmisiä heistä on tullut.

Samanlaisia ikäpolvien välisiä törmäyksiä voi tulla myös kodin kieltojen ja määräysten kanssa. Joku kokee lapsiin kohdistettavat rajoitukset ohan normaaleina yhteisen kodin sääntöinä, jonkun toisen mielestä ne voivat olla henkistä väkivaltaa. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” ja ”tyhjän saa pyytämättäkin” sanotaan suomalaisissa sananlaskuissa ja se kyllä osuu ihan naulan kantaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatusmallit muuttuvat ajan myötä eivätkä kaikki pysy mukana muutoksessa. Minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito ihana jälkiruoka.

Omat lapseni sain 1990-luvulla eikä tullut kuuloonkaan, että olisin heitä ruumiillisesti kurittanut. Olivat kilttejä muutenkin ja kunnon ihmisiä heistä on tullut.

Samanlaisia ikäpolvien välisiä törmäyksiä voi tulla myös kodin kieltojen ja määräysten kanssa. Joku kokee lapsiin kohdistettavat rajoitukset ohan normaaleina yhteisen kodin sääntöinä, jonkun toisen mielestä ne voivat olla henkistä väkivaltaa. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” ja ”tyhjän saa pyytämättäkin” sanotaan suomalaisissa sananlaskuissa ja se kyllä osuu ihan naulan kantaan.

Sananlaskuissa sanotaan myös, että ”ei omena kauas puusta putoa”. Tässä lienee kysymys samasta asiasta.