Olet korkeasti koulutettu, mutta köyhä ja yksinäinen.

Ei tapahtunut mitään erikoista. Elämä vain meni ja on... Haluatko oikeasti kuulla tarinani? Olin kait ainakin söpö ja minusta tykättiin ainakin omassa piirissäni. Sitten menin kouluun ja jouduin opettajien kiusaamaksi jo heti alkuunsa... jo ekalla luokalla pantiin sitten toiseen kouluun, mutta homma jatkui läpi kouluajan milloin kukakin ope. Sitten en enää pysynyt ihan huippuoppilaana kun aina oltiin iskemässä päähän ja suorituksille nyrpistettiin nenää...

Sitten päättyi koulu ja alkoi 'ongelmat' jokusen miehen kanssa jne jne - jätän kertomatta tarkemmin...

Kun olin korkeasti koulutettu niin alkoi ongelmat työelämässä jne jne - jätän kertomatta tarkemmin...

Sitten oli jo ikää ja alkoi ikäsyrjintä... jne jne - jätän kertomatta tarkemmin...

Taustaperhe... jätän kertomatta tarkemmin... 

Taustaperheen taloudellinen yms asema... jätän kertomatta tarkemmin...

Nyt ollaan tässä ja elämä on mitä on jne jne... jätän kertomatta tarkemmin...

EN VÄLITÄ ENÄÄ MISTÄÄN... maailma on ihan sekaisin ja aikamoinen paskapaikka joten kaikki on nyt hyvin... EHKÄ ELÄMÄNI TÄHÄN ASTI PITI MENNÄ NÄIN... ainakin se meni näin ENKÄ VAIHTAISI KAIT JUURI MITÄÄN POIS... jokusen asian jättäisin väliin...

Ei tarvitse tapahtua mitään erityistä, jos päätyy pätkätöihin huonosti palkatulle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tapahtua mitään erityistä, jos päätyy pätkätöihin huonosti palkatulle alalle.

Juuri näin.

Itse taas olen "vain" amis, köyhä elämäntapatyötön ja yksinäinen. Rakastan elämääni. Yksin on kaikista helpointa ja koulunpenkillä ei huvita istua. Also, arvostan enemmän aikaani kuin rahaa.

Onko jollekulle uutta, että Suomessa korkeakoulutus on kauan sitten inflatoitu ja jos nykyinen meno jatkuu, niin (pikaista) paranemista ja muutosta ei ole luvassa.

Hanki sokeripappi, joka maksaa matkasi. Tampereella on todella helppoa saada mies maksamaan puolestasi. Kysy vaikka Beatriz Grimaldi , joka asuu Italiassa, mutta jonka arkkitehti Tampereella maksaa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tapahtua mitään erityistä, jos päätyy pätkätöihin huonosti palkatulle alalle.

Pätkätyöt ovat näköjään este uudelle työllistymiselle.

"Miksi lopetit tässä firmassa vuonna 2020?"

"Se oli määräaikainen työ, äitiysloman sijaisuus."

"Ja nyt olet taas etsimässä uutta työtä?"

"Niin, tämä työ kunnalla on määräaikaisella hankerahoituksella, ja rahoitus päättyy. Jos jatkorahoitushakemustamme ei hyväksytä, työ ei jatku, vaikka hyvää työtä ollaan tehtykin."

*Kulmien kohottelua*

Ei muuten ole vuosiin kysytty missä näet itsesi viiden vuoden päästä. Voi kun tietäisin edes missä kahden vuoden päässä.

Eikös se nykyään mene suurimmalla osalla akateemisista ihan noin?!

Vierailija kirjoitti:

Eikös se nykyään mene suurimmalla osalla akateemisista ihan noin?!

Liian monella menee. Valitettavasti.

Aina se on ollut näin, lapsesta lähtien.

Tulen toimeen melkein kaikkien kanssa, mutta ystävyyssuhteita ei vaan muodostu millään.

Tienaan yli keskivertomediaanin.

Köyhä olen, koska lapsia on paljon, kuten myös asuntoja ja ajoneuvoja eli kuluja.

M40

Mitä tapahtui? Suomi.

Se kertoo vain siitä, että kenelle tahansa voi sattua mitä vain.

Itselläni ei ole koulutusta ja olen myös köyhä sekä yksinäinen. Ehkä kouluttamattomuus korreloi enemmän noiden asioiden kanssa, mutta kuten tästäkin voidaan huomata niin tämä kohtalo voi kohdata myös asiansa paremmin hoitaneita.

Moni on loistava opiskelija mutta surkea työntekijä. Näitä on monta käynyt pyörähtämässä minunkin työpaikalla.

Perustin yrityksen valmistumisen jälkeen, jossa työskentelin joitakin vuosia, kunnes sairastuin ja jouduin pitkälle sairaslomalle (lopetin yrityksen). Nyt olen työtön, eikä yrittäjyyttä katsota kovin hyvällä cv:ssä.

En ole yksinäinen, yksin asuminen on valinta. En kärsi yksinäisyydestä. Minulla on erittäin hyvät harrastukset ja laadukas vapaa-aika. Olen valinnut näin ja ollut tyytyväinen :)

Opintolainaa on kyllä vielä maksettavana takaisin.