Onko ammatttiylpeyttä enää olemassa? Eli oletko ylpeä ja pidätkö arvossa mitä osaat?
Yleensä sanotaan että niiden pitäisi tehdä ketkä osaa. Itse olen ylpeä siitä että osaan kokata vaikka en huippukokki olekaaan.
Kommentit (18)
Osaamisen ja ideoiden tuotteet ja niiden tuomat ansiot ja maine menee työnantajalle. Mitä syytä siis olla ylpeä jos niistä irtoo 7 euroa tunti eihän vasarakaan ole.
Kyllä. Saattaa tosin johtua siitä, että olen tosi perinteisellä käsityöalalla, missä ammattiylpeys on aina kuulunut asiaan.
Polkupyörä on keksitty jo, pitääkö se keksiä uudelleen. Tietotekniikka antaaa vaikka konserttisalillisen digitaalisiia soittimia mahdollistaa luoda vaikka ja mitä muttta travitseeko kaikkea keksiä. Itse esiim lapsesta saakka murtomaahiihdon sijaan tykännyt yleensä lähteää koskemattomille hangille keskelle skutsia tutkiskelemaaan uteliaisuuutta pintaa syvemmälle mitä kaikkea sieltä voiisi löytyä ja miten maailmaa katsoo eri silmin.
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörä on keksitty jo, pitääkö se keksiä uudelleen. Tietotekniikka antaaa vaikka konserttisalillisen digitaalisiia soittimia mahdollistaa luoda vaikka ja mitä muttta travitseeko kaikkea keksiä. Itse esiim lapsesta saakka murtomaahiihdon sijaan tykännyt yleensä lähteää koskemattomille hangille keskelle skutsia tutkiskelemaaan uteliaisuuutta pintaa syvemmälle mitä kaikkea sieltä voiisi löytyä ja miten maailmaa katsoo eri silmin.
SIis "Keksiä" tarkoitin tarvitseeko kaikkea luoda. Uteliaisuus, kriittisyys ja ihmettely on tärkeimpiä asioiita. Psykoterapiakin perustuuu sille saada ihminen katsomaaan todellisuuttaan uudessa valosssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörä on keksitty jo, pitääkö se keksiä uudelleen. Tietotekniikka antaaa vaikka konserttisalillisen digitaalisiia soittimia mahdollistaa luoda vaikka ja mitä muttta travitseeko kaikkea keksiä. Itse esiim lapsesta saakka murtomaahiihdon sijaan tykännyt yleensä lähteää koskemattomille hangille keskelle skutsia tutkiskelemaaan uteliaisuuutta pintaa syvemmälle mitä kaikkea sieltä voiisi löytyä ja miten maailmaa katsoo eri silmin.
SIis "Keksiä" tarkoitin tarvitseeko kaikkea luoda. Uteliaisuus, kriittisyys ja ihmettely on tärkeimpiä asioiita. Psykoterapiakin perustuuu sille saada ihminen katsomaaan todellisuuttaan uudessa valosssa.
Suomessa on todellla kova historia kun miettii nälkävuodet ja sodat joista on ollut pakko taistellla.
Kylllä varmasti ihmisille bruttokansantuotteen kasvattamisen lisäksi tärkeää on myöss ne työkaverit.
Tottakai olen ammatistani ja osamisestani ylpeä. Olen yrittäjä, olen ollut jo reilusti yli 10 vuotta ja tiedän olevani todella hyvä. Olen hinnoitellut osaamiseni ja laadun mukaan. Vaikka hintani ovatkin korkeat, niin asiakkaita on hyvin, he ovat pitkäaikaisia asiakkaita ja suosittelevat minua muillekin. En voi edes mainostaa yritystäni mitenkään, sillä kalenterini on täynnä ja odotuslistallakin on porukkaa.
Nautin työstäni paljon ja kehitän siinä osaamistani koko ajan. Teen aina tasalaatuista hyvää jälkeä ja ongelmia ei ole ollut.
Tiedän muutaman täsmälleen samoin tekevän muunkin yrittäjän ja yrityksillämme menee oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
"pidätkö arvossa, mitä osaat"
Niin eli jos miettii että eletään systeemisssä jossa ihmiset toimivat vain vaihdannan välineinä ja ovat yhä persooonattomampia ikäänkuin työmyyriä kasvottomisssa ketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörä on keksitty jo, pitääkö se keksiä uudelleen. Tietotekniikka antaaa vaikka konserttisalillisen digitaalisiia soittimia mahdollistaa luoda vaikka ja mitä muttta travitseeko kaikkea keksiä. Itse esiim lapsesta saakka murtomaahiihdon sijaan tykännyt yleensä lähteää koskemattomille hangille keskelle skutsia tutkiskelemaaan uteliaisuuutta pintaa syvemmälle mitä kaikkea sieltä voiisi löytyä ja miten maailmaa katsoo eri silmin.
SIis "Keksiä" tarkoitin tarvitseeko kaikkea luoda. Uteliaisuus, kriittisyys ja ihmettely on tärkeimpiä asioiita. Psykoterapiakin perustuuu sille saada ihminen katsomaaan todellisuuttaan uudessa valosssa.
Suomessa on todellla kova historia kun miettii nälkävuodet ja sodat joista on ollut pakko taistellla.
Sama juttu on ollut monessa muussakin maassa.
Joo, mutta työnantaja ei nauti siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olen ammatistani ja osamisestani ylpeä. Olen yrittäjä, olen ollut jo reilusti yli 10 vuotta ja tiedän olevani todella hyvä. Olen hinnoitellut osaamiseni ja laadun mukaan. Vaikka hintani ovatkin korkeat, niin asiakkaita on hyvin, he ovat pitkäaikaisia asiakkaita ja suosittelevat minua muillekin. En voi edes mainostaa yritystäni mitenkään, sillä kalenterini on täynnä ja odotuslistallakin on porukkaa.
Nautin työstäni paljon ja kehitän siinä osaamistani koko ajan. Teen aina tasalaatuista hyvää jälkeä ja ongelmia ei ole ollut.
Tiedän muutaman täsmälleen samoin tekevän muunkin yrittäjän ja yrityksillämme menee oikein hyvin.
Aromipesä 2 sta odetelllessa.
Varmasti ainakin lähihoitajina on paljon sellaisia, jotka eivät tuossa ammatissa haluaisi olla. Valitettavasti parhaita aloja on vaikea päästä opiskelemaan ja huipputyön saaminen on vielä vaikeampaa. Lähihoitajaksi opiskelu nähdään valitettavasti ongelmatapauksen loppusijoituspaikkana ja ratkaisuna mm. työttömille, joita myös pakotetaan tuonne hakemaan. Valitettavasti myös työ sote-alalla huonoilla työehdoilla on myös harvoja niitä aloja, joilta työtä vielä löytää, joten tuonne ihmisiä sitten pakotetaan ja jo toisen huonosti työllistävän tutkinnon jo hankkineita vapaaehtoisestikin hakeutuu. Mutta jos jollakin paremmalla alalla olisi samalla tavoin työtä tarjolla tuskin ihmisiä näin paljoa lähihoitajiksi vastoin taihtoakin pakotettaisiin. Lähihoitajaksi pakottamisen ei kuitenkaan ole ratkaisu ihmisten vaikeisiinkin ongelmiin ja samalla kaikki kärsivät.
En ole ylpeä työstäni. Olen elektroniikka kokoaja/testaaja. Olen nopea käyttämään laser leikkaus ja merkkaus konetta. Juotokseni ovat täydellisiä ja kiiltäviä ja olen siinäkin todella nopea. Kasaan tuotteita tekemättä virheitä. Työt ovat aina pätkätöitä, mutta saan todella nopeasti uuden paikan vain ilmoittamalla missä ja mitä tuotteita olen tehnyt aikaisemmin. Siitä huolimatta työ on kumminkin sellaista, jota kuka tahansa näppärä sormistaan osaisi tehdä enkä osaa olla ylpeä työstäni. Ketään ystäväänikään/perhettä ei kiinnosta mitä minulle töihin kuuluu, ihmettelevät vain miten jaksan tehdä yksitoikkoista työtä kolmessa vuorossa.
Olen ylpeä osaamisestani ja ammattitaiostani. Olen niin ylpeä, että vaikka teen mielelläni kaikenlaista vapaaehtoistyötä, en suostu tekemään oman alani töitä ilmaiseksi. Tätä on monen vaikea käsittää. Aina jaksetaan yrittää "että kun sinä niin hyvin osaat ja sinulla olisi näkemystä".
SUomessa ongelma on olllut vähän siinä että ajatellaan että tuote myy itse itsensä jos se on tarpeeksi hyvä ja ostetaan sieltä mistä halvimmallla saadaan. SIinä on myös oikeita elementtejä eli jos itse uskoo tuotteeseen että sen hyvä niin pitää pystyä myös muille uskottelemaan että joku muukin voisi olla siitä kiinnostunut eli osta brändätä se ulkomaiille.