Onko teille käynyt että joku yrittää varastaa aikaanne?

On.

Jep. Työkaveri aina jää jaarittelemaan sekä työ että omia asioita pitkäksi aikaa ja erityisen ärsyttävää se on silloin, kun olen lähdössä kotiin ja bussille on kiire. Kutsuu itse tällaista jaarittelua pallotteluksi, jonka ymmärrän niin, että hän nauttii ajatella ääneen. Todella kuormittavaa ja rasittavaa. Jään aina etätöihin kuin suinkin mahdollista.

Juu. Puhelinmyyjät.

Ei varmaan tietoisesti. Mutta jos vaikkapa fb-kirppikseltä tavaran ostanut hakija lupaa tulla  viideltä ja odotuttaakin liki seitsemään saakka, on hän vienyt minulta nuo pari tuntia, jolloin olisin voinut tehdä ihan muuta, sen sijaan että odotan milloin hän suvaitsee saapua. Ajattelematonta, ja yllättävän yleistä.

Minulla on varsinkin puhelimessa aikavarkaita. Soittavat silloin kuin heillä itsellään ei ole mitään tekemistä. Olen saanut useimmat näistä lopettaman soittamisen, mutta olen myös saanut ikävän ihmisen maineen.

Joo.

-työkaveri

Jotenkin tuntuu, että pakko jutella, ettei saa vittumaisen työkaverin mainetta. Mutta oikeasti hommat jäävät tekemättä tai pysähtyvät ja itse mielummin vaan haluaisi saada ne tehtyä.

-puhelinmyyjät

Soittavat aina väärään aikaan. En osta puhelimessa hetken mielijohteesta yhtään mitään. Eniten ärsyttää, kun soittavat, aina kun odottaa jotain tärkeää puhelua esim lääkäriltä. On esto, ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Jep. Työkaveri aina jää jaarittelemaan sekä työ että omia asioita pitkäksi aikaa ja erityisen ärsyttävää se on silloin, kun olen lähdössä kotiin ja bussille on kiire. Kutsuu itse tällaista jaarittelua pallotteluksi, jonka ymmärrän niin, että hän nauttii ajatella ääneen. Todella kuormittavaa ja rasittavaa. Jään aina etätöihin kuin suinkin mahdollista.

Nyt, kun pohdin tätä niin mitä tällaiselle voisi tehdä? Yleensä jaarittelusta on työn kannalta oleellista vain murto-osa ja useimmiten joudun poistumaan paikalta johonkin syyhyn vedoten esim. käyn vessassa tai haen kahvia tms. Hän uppoutuu niin intensiivisesti aiheeseen, etteivät hienovaraiset vihjeet auta esim. ”mielenkiintoista pohdintaa kyllä, mutta nyt minun täytyy jatkaa töitä” tai sitten hän hyvin herkkänahkaisena loukkaantuu jos rajaan häntä tiukemmin. Siitä taas seuraa seuraava pallottelu viimeistään seuraavana työpäivänä, jotta ”luottamus palautuu välillemme”. Olen myös sanonut, että tarvitsen hiljaisuutta keskittyäkseni ja jos mulla on kuulokkeet korvilla, toivon ettei minua häiritä. Eipä ole auttanut. Usein on käynyt niin, että siirrän suosiolla lähtöä seuraavaan bussiin, koska en siinä pallottelussa saa koottua ajatuksiani ja tavaroitani kasaan pistääkseni pillit pussiin.

Kiitos tästä aloituksesta. Nyt tajuan kuinka lapanen olen ollut ja antanut käyttää itseäni hyväkseen. Ongelmaa pahentaa se, että työmme edellyttää tiimityötä ja työasioista keskustelua. On raskasta aina keskittyä pitämään keskustelu asiassa ilman älyttömiä rönsyjä. Joskus tuntuu, ettei hän tunnista rajojaan ja koko ajan etsii niitä muilta. Hän puhuu ja spekuloi jatkuvasti toisten ihmisten asioita myös heidän selän takana ja aina sanoo miten ei missään nimessä halua puhua kenestäkään takanapäin. Näissä keskusteluissa yritän päättää aiheen joko toteamalla että puhu kyseisen ihmisen kanssa ja etten halua olla tässä mukana tai vaihtamalla puheenaihetta.

Seuraava aloitus tuntuu vastenmieliseltä nykyään:

"Onko sinulla jotain tärkeää tekemistä huomenna?"

Jos sanot, että ei ihmeempiä, seuraa selostus siitä, mitä pitäisi pyytäjän hyväksi tehdä.

No, ehkä tämä ärtymykseni johtuu siitä, että minulla on kaveri, joka tarvitsee paljon apua.

No, vajaakuntoisuudelleen ei mitään voi, mutta jos rakentaa koko elämänsä toisten avuliaisuuden ja säälin varaan ottamatta itse vastuuta tekemisistään.

Esim. Huonojalkainen tarvitsee apua kaupassa käyntiin.

Mutta jos se huonojalkainen on pämpännyt 2 viikkoa kaljaa ja kauppareissulla ostaa lisää...

Minä taas kavahdan lausahdusta: sinä kun oot niin näppärä käsistäs… Se tietää varmaa nakitusta mun näppärille käsille. Kerran vastasin mustikka-aikaan, että totta kai tämän homman vaihdan sankolliseen mustikkaa! Ei tullut kumma kyllä kauppoja vaikka ahkera mustikassa kävijä tämä ompelutyön kyselijä olikin.

Huonojalkainen on tunaillut autonsa tieliikennekäyttöön kelvottomaksi ja katsastus vaatii ylimääräisiä kikkailuja.

Niinpä auto seisoo parkissa ja huonojalkainen joutuu pyytämään muilta kyytiä.

Hän käyttää auton tunailuun rahansa, loput juopottelee ja sitten tarvitsee kyytiä ja muuta kuljetusapua.

Auto pitäisi katsastaa ja siihen pitäisi ostaa osia.

"Onko sulla kaupungissa käyntiä, tulisin mukaan ostamaan osia?"

Sitten teet koko matkan kyytiläisen ehdoilla, käydään kaljakaupassa, joka välissä tupakoidaan, käydään siellä ja täällä, hoidat asioitasi toikkaroiva humalainen mukanasi, pidetään kusitaukoja...

Sitten se auto pitäisi korjata, vuokrayksiön parkkipaikalla se ei käy.

Sinun tallissasihan se käy.

Auto tuodaan talliisi ja aletaan remontti kaljapussin kanssa, humalainen pyörii kotonasi.

Ryyppy lipsahtaa kokonaan päälle ja auto jää talliisi levälleen kuukaudeksi...