Pilaankohan lapsipuoleni äidin fiilikset vai ilahdutanko näin:?

ettei kykene kyselemään lapsensa kuulumisiä yms.



Mutta minähän en asiasta mitään tiedä.

Jos lapsi itse haluaa piirtää äidilleen niin se on ok, mutta turhaa sinä tyrkytät äitiä lapselle tai lasta äidille. Voit kysyä haluuko piistää jotain, mutta älä rupee tuputtaan.

Jos lapsi välttämättä haluaa myös jonkun kirjeen ym. mukaan, niin voit kirjottaa mitä hän sanelee, ja pistää loppuun tekstin, että lapsi halusi kirjoittaa mukaan kirjeen, ja sinä autoit.

Lähettäkää vain piirrustuksia! Se tuntuisi oikein hyvältä ajatukselta. Minkäikäinen lapsi on? - On kyllä minunkin ajattelukykyni ulkopuolella, ettei äiti välittäisi lapsistaan varsinkin jos on uusiakin lapsia - siis voisin ymmärtää välinpitämättömyyden jos äiti olisi vaikka juonut tai huumannut aivonsa turraksi.

äiti näkisi asian niin, että yrität saada aikaiseksi hänelle huonon omantunnon jos kerran inhoaa sinua..

tässä nyt on ehkä juuri se ongelma, että lapsi ei varmasti oma-aloitteisesti tee äidileen mitään postia, jos vaan kysyn, sanoo että piirtää mummolle/isille/mulle...



Jotenkin vaan paha mieli mulla tuosta välien katkeamisesta, luulis että äidillä on silti ikävä lasta ja mitä jos hän ei vaan halua/"kehtaa" kysellä meiltä mitään kun niihin aikoihin kun lapsi muutti isälleen pari vuotta sitten oli äidillä sanotaan nyt vaikka että vähän nolo "epä-äidillinen" elämänvaihe menossa...



ap

Itse uskoisin että äidin sydäntä kyllä lämmittäisi jos saisi lapselta postia.



Laita postiin vain lapsen piirustuksia, ei muuta. Valokuvakin voisi olla kiva?

Ihan tuli kyyneleet silmiin kun ajattelin tilannettanne...

Minkä ikäinen lapsi on?

tuli mieleen että voishan sen kirjeen kirjoittaa tietokoneella niin ei ehkä alkaisi käsiala ärsyttämään, olisi neutraalimman oloinen, vaikka varmastikin tietäisi sinun olleen kirjoittajana.

käsiala ei ole silloin tunnistettavissa

On todella harvinaista, että pystyt noin avosydämisesti suhtautumaan miehesi exään ja ihmiseen, joka on käytännössä hylännyt lapsen, jota kasvatatte miehenne kanssa. Ajattelet selvästi lasta todella rakkaudella ja pystyt tuntemaan myötätuntoa myös tätä bioäitiä kohtaan, vaikka hyvin voisit tuntea vihaakin siitä, että hän laiminlyö lastaan henkisesti ja käytännössä. Iso hatunnosto sinulle!



Itsellämme on vähän sama tilanne, mutta siis niin, että lapsen bioisä ei ole kiinnostunut tapaamaan lastaan. Kasvatan lasta nykyisen mieheni kanssa, ja bioisä näkee häntä hyvin satunnaisesti (muutaman kerran vuodessa), eikä juuri mitenkään muuten pidä yhteyttä tai ole lapsen asioista kiinnostunut. Isänpäiväkortit ja muut muistamiset lapsi haluaa tietenkin antaa isäpuolelleen, eli nykyiselle miehelleni, joka lasta arjessa kasvattaa ja rakastaa. Ja minusta se onkin lapsen (ja isäpuolen) oikeus näissä olosuhteissa. Se vanhemmuus kun on paljon enemmän länsäoloa, rakkautta ja vastuunkantoa kuin biologiaa!



En oikein itsekään tiedä, mikä on meillä syynä bioisän välinpitämättömyyteen. Olen myös ollut aistivinani, että asia on hänelle kipeä ja hän yrittääkin vain sysätä sen sivuun ja elää elämäänsä "kieltäen" isyytensä, ja tavallaan minun käy häntä sääliksi tämän johdosta. Toisaalta välillä tuntuu, että kyse on vain puhtaasti välinpitämättömyydestä; kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Eivät kaikki kiinny omaankaan lapseensa, eikä kaikissa herää ne vanhemmuuden tunteet, varsinkin jos yhteydenpitoa ei pitkään aikaan ole ollut. Minun on hyvin vaikea päästä halveksunnan ja vihan tunteiden yli. Olen surullinen lapsen puolesta, kun hän ei saa suhdetta biologiseen isäänsä, ja pakostakin ajattelen pahaa ihmisestä, joka ei pysty rakastamaan ja kantamaan vastuuta omasta lapsestaan!



Ajatuksena tuo ideasi kirjeestä on tosi kaunis. Minusta ei kuitenkaan ole sinun paikkasi huolehtia lapsen ja bioäidin väleistä tässä kuviossa. Vain bioäiti, lapsi itse ja isä voivat tehdä tietoisia päätöksiä näistä väleistä ja siitä, millaisiksi ne muokkaantuvat. Sinun "tehtäväsi", josta hyvin suoriudutkin, on olla avoin ja ystävällinen bioäidin suuntaan ja kannustaa lasta suhteessa häneen, oli se suhde millainen tahansa. Minun mielestä sinun paikkasi ei ole patistaa lasta sellaisiin huomionosoituksiin äitiä kohtaan, joita hän ei aidosti ja omasta halusta halua tehdä. Samoin, jos yhteydenpitoa jossain vaiheessa tulee olemaan enemmän, täytyy sen tapahtua äidin omaehtoisesta aktiivisuudesta. En usko, että niitä äitiydentunteita kuuluu jotenkin väkinäisesti yrittää herätellä, johtui niiden puute mistä tahansa. Varsinkin kun lapsen isä näyttää olevan hieman eri mieltä asioista, ei minusta ole korrektia sinun ryhtyä mihinkään toimiin ilman häntä. Ja tosiaan, jos lapsen äiti ei sinusta pidä, voit päätyä vain tulehduttamaan välejä lisää. Hän voi ajatella sinun ja lapsen yhdessä kirjoittaman kirjeen niin, että yrität vain korostaa sinun ja lapsen perhesidettä ja etääntyä lapsesta (lukkiutua omaan kipuunsa ja epäonnistumisen tunteeseensa?) yhä enemmän.



Mutta ehkä voisit seuraavan kerran, kun jonkinlaista yhteydenpitoa bioäidin kanssa on, kysyä kauniisti, haluaisiko äiti, että joskus lähettäisitte hänelle vaikka valokuvia lapsesta tai tämän piirustuksia?

miksi se pitäisi käsin tehdä?

Olisiko äidin kaipuu myös lapselle niin kipeä asia, ettei hän sen takia halua piirtää äidilleen mitään? Siinä tapauksessa mielestäni varsin hyvin voisit edesauttaa lasta purkamaan omaa pahaa oloaan. Mutta kun en tiedä lapsen ikää ym. taustoja niin vaikea vastata.



Kaunis ajatus joka tapauksessa.