Lue keskustelun säännöt.
Onneton äiti
25.01.2010 |
Hei.
Vaimoni on ollut lapsemme kanssa kotona nyt jo jonkin aikaa (lapsi täytti juuri 2v) ja suunnitelmissa on, että hän menee takaisin töihin ensi syksynä ja lapsi päiväkotiin. Ongelma on, että pelkään, että hän ei jaksa edes sinne saakka.
Joka viikko tuntuu olevan todella onnetonta olla kotona lapsen kanssa, joka "ei edes halua olla äitinsä kanssa", joka vain kiukuttelee ja natisee kaiken aikaa. Äidistä on myös vaikea keksiä koko ajan jotain kivaa tekemistä lapselle, lukea satuja ja leikkiä jotain hölmöjä leikkejä.
Miehestä tämä tuntuu tietenkin oudolta, koska itse työpäivän jälkeen näen yleensä vain sen suloisen pikkutytön ja luonnollisesti jaksan leikkiä ne pari tuntia, jotka arki-illat tarjoavat.
Kysymys siis kuuluukin: miten piristää vaimoa? Mitä voin sanoa/tehdä, jotta tällainen omasta mielestäni lapsellinen suhtautuminen kotonaoloon helpottuisi? Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (4)
Toiset hajoavat heti ensimmäisenä kotonaolovuonna ja toiset olisi kotiäitejä loppuun asti.
Itse olen ollut nyt 5 vuotta putkeen kotona ja näin kahden (kaksoset) kuopuksen jälkeen voin sanoa, että olipa ihanaa yhden kanssa. Liikkuminen oli helpompaa ja muutenkin saattoi keskittyä vain siihen yhteen sulottareen. Tunsi hyvin riittävänsä.
Sitten alkoi pyöritys yhdessä yössä, kun lapsia olikin kolme alle 3 vuotiasta.
En silti koskaan ajatellut vakavissani, että päiväkotiin olisin aarteeni niin pieninä vienyt. Tosin, oli päiviä, että unelmoin helposta elämästä ja konttorituolissa istumisesta : )
Onko lapsesi äidillä mahdollisuus liikkua esim. auto käytettävissä? Ei tunnu reviiri niin suppealta.
Joku oma harrastus olisi hyvä kerran pari viikossa. (Itse lataudun koiran kanssa lenkillä tai kuntosalilla.)
Mua piristää aina, jos mieheni tekee ruokaa tai keräilee leluja lattialta...saati vie yhteiseen iltaan...
Olet ihana, kun vaivaudut asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisia on kunnalla tarjolla tai MLL:llä joissain kaupungeissa..
ehkä siinä sitten ehtis äiti hieman hengähtää
Sehän tässä harmittaakin, kun omasta mielestä vaimolla on asiat hyvin. On totta, että kotona on huomiota vaativa taapero, joka varmasti kiukkuaa ja natisee mutta hän on myös pari aamupäivää viikossa hoidossa, vaimo harrastaa uimista ja shoppailua, lukemista ja ruoanlaittoa, auto on käytettävissä aina haluttaessa, vaikkakaan hän ei mielellään sitä aja...
Ehkä yritän vielä tuota keskustelua. Todellinen syy tuntuu olevan se, että lapsi kiukuttelee ja äidistä tuntuu kuin lapsi ei välittäisi hänestä laisinkaan. Mikä tietenkin on täyttä puppua. Mutta miten äidin saa siitä vakuuttuneeksi kun hän vaipuu omaan masennukseensa ja voivottelee vain tilannetta?
auttanut, jos mies olis istunut mun kanssa edes yhtenä iltana ja kuunnellut (vaikka sitten kommentoimatta) mitä mulla on sydämellä.
tyyliin lapsi nukkumaan ja pikku iltapalaa pöytään ja siitä sit juttustelemaan. Tai koonnut vaikka palapeliä, hämmästyttävästi sen ohessa saa sitten purettua tuntemuksiaan.
Harrastukseen kannustus edes yhtenä iltana olisi ollut paikallaan. Akkujalataava harrastus on kullanarvoinen.