Miksi pitää olla omaisuutta?
Pohdin eroa miehestäni. Jos eroaisimme, menisi omakotitalomme myyntiin ja itse muuttaisin lasten kanssa vuokralle johonkin. Omakotitaloa emme ole lyhentäneet vielä kauaa, siitä myynnistä käteen jäisi juurikaan mitään. Olen laskeskellut, että saisin hyvin asumistukea, kun asuisin vuokralla. Saisimme elää lasten kanssa aivan normaalia elämää, eikä tarvitsisi enää laskea jokaista senttiä.
Mutta siitä päästään kysymykseeni, onko pakko olla omaisuutta? Mitä sillä omaisuudella tekee? Miksi vuokralla asuminen on jotain "alemman kastin" touhua (huom.eri jossain isoissa kaupungeissa, nyt on kyse pienemmästä kaupungista)? Tuntuu, että ystäväpiirinikin kauhistelee tätä kaikkea.
Kommentit (14)
Vuokrasopims voidaan irtisanoa. Omistusasunnossa asuvaa ei voida karkottaa kodistaan, jos ei pane kerrostaloasnnossaan täysin ranttaliksi.
No ei meidän ystäväpiirissä kauhistella yhtään tällaisia. Sulla on ikävä ystäväpiiri.
Missä ajattelit asua? Jos kukaan ei omista mitään ei olisi asuntoja.
Elämänsä aikana maksaa aika paljon enemmän asumisesta vuokralla ollessa kuin jos omistaisi oman asunnon. Se on suoraan pois kaikkeen muuhun käytettävissä olevasta rahasta.
Ehkä osa ajattelee sen vanhuuden turvaksi. Mutta ei ole pakko olla. Minunkin lasteni isällä on vuokra 700€ ja saa asumistukea 530€. Ei kannata ostaa omaa.
Loputon säästäminen eläkepäiviä varten on minusta huonompi, kun nyt rahan käyttö millon sitä tarvitsee ja jaksaa vielä edes tehdä jotain, vanhana ei enään tarvitse matkustella ja ostella kaikkea uutta tai lapsillensa tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä osa ajattelee sen vanhuuden turvaksi. Mutta ei ole pakko olla. Minunkin lasteni isällä on vuokra 700€ ja saa asumistukea 530€. Ei kannata ostaa omaa.
Se on varmasti hyvä onnellisen elämän resepti asua sossupummina jossain kaupungin vuokrakerrostalossa. En kyllä itse kadehdi sellaista elämää pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Loputon säästäminen eläkepäiviä varten on minusta huonompi, kun nyt rahan käyttö millon sitä tarvitsee ja jaksaa vielä edes tehdä jotain, vanhana ei enään tarvitse matkustella ja ostella kaikkea uutta tai lapsillensa tavaroita.
Miksi sen pitää olla joko tai? Kannattaa myös muistaa eläiän olevan tosi pitkä elämänvaihe. Jos pääsee vaikka 65 vuotiaana eläkkeelle ja elää siitä vielä 30 vuotta eteenpäin. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Ehtii monta ulkomaanmatkaa reissaamaan ja elämystä kokemaan. Paitsi tietysti jos on vähävarainen ja kituuttaa pienellä kansaneläkkeellä hädin tuskin hengissä selviten nämä vuodet.
Olen koko aikuiselämäni laittanut hyvistä tienisteistesseisäni noin 900 joka kuu talteen. Silloinkin kun olin äiti. Miksi nyt olisi paha, että sitä pätäkkää on? Ei raha merkitse, vaan se, miten olen osannut säästää niiksi ajoiksi, kun sitä ei tule vaan jo on!
Omaisuus tuo turvaa. Ja haluan 10000euron mökin ja haluan nikkaroida ja harrastaa siellä. Ja pystyy pitämään sen. Ei siinä omaisuudessa mitään sen kummallisempaa. Lääkärinlaskut syö varallisuutta nyt. Onko kivaa? no ei.
Kyllähän se omaisuus koostuu muustakin kuin asunnosta. Huonekalut, vaatteet, astiat, televisio, tietokone, kirjat, levyt, imuri, kahvinkeitin, kellot, yms. Olisi aika karua asua tyhjässä asunnossa, jossa olisi vain verhot ikkunassa ja patja lattialla. Tosin voihan sitä omaisuutta löytyy erilaisina sijoituksia, jotka eivät näy arkipäivän elämässä.
Elämässä voi tulla yllättäviä vastoinkäymisiä, kuten pitkäkestoinen sairaus tai työttömyys. Silloin on mukava, jos on kerryttänyt omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputon säästäminen eläkepäiviä varten on minusta huonompi, kun nyt rahan käyttö millon sitä tarvitsee ja jaksaa vielä edes tehdä jotain, vanhana ei enään tarvitse matkustella ja ostella kaikkea uutta tai lapsillensa tavaroita.
Miksi sen pitää olla joko tai? Kannattaa myös muistaa eläiän olevan tosi pitkä elämänvaihe. Jos pääsee vaikka 65 vuotiaana eläkkeelle ja elää siitä vielä 30 vuotta eteenpäin. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Ehtii monta ulkomaanmatkaa reissaamaan ja elämystä kokemaan. Paitsi tietysti jos on vähävarainen ja kituuttaa pienellä kansaneläkkeellä hädin tuskin hengissä selviten nämä vuodet.
Sitten kun itsekin olet saavuttanut mainitsemasi 65 vuoden eläkeiän niin saa nähdä kuinka matkustelet. Olen perusterve ihminen enkä takuulla viitsi matkustella etsimään elämyksiä 72 vuotiaana. Elämykset ja matkustelut on tehty ja nyt on niin mukava kotosalla harrastaa yhtä ja toista, nukkua omassa sängyssä eikä pakkailla matkalaukkua tai ajaa pitkiä matkoja.
Koska ihmiset (ei kaikki) arvottaa itsensä omaisuuden ja työn mukaan.