ohjaajien pahoinpitely
Kehitysvammayksiköissä ohjaajat joutuvat pahoipideillyksi joka ikinen päivä. Se ei tunnu kiinnostavan ketään. Me otetaan vastaan joka ikinen päivä raapimista, puristelua joktka aiheuttaa mustelmia, puremista, lyömistä, läpsimistä, sylkemistä, kuristamista ym. lista on loputon. Ketään ei kiinnosta!
tuula
Kommentit (15)
Ois myös hyvä että ei pyrittäisi kieltämään ja rajaamaan kaikkea, niinkuin nykyään tehdään, hirveät selvitykset siitä kauan saa vaikka pitää kiinni, saako laittaa asiakasta eristykseen yms. Nää kuitenkin on niitä ainoita tapoja millä voidaan turvallisesti vaikuttaa tilanteisiin. Henkilökunnan pitäisi olla sen verran hyvin koulutettu, että ylilyöntejä ei tulisi näiden osalta.
Totta, ketään ei tunnu kiinnostavan ja lääkitykset on liian miedot toistuvasti väkivaltaisilla potilailla.
Kannattaa oikeasti vaihtaa alaa, näin itsekin tein kun kyllästyin jatkuvaan varuillaoloon, kehnoon palkkaan ja raavittuihin/purtuihin käsivarsiin sekä mustelmiin eri puolilla kehoa.
Eräältä kollegalta asiakas repi valtavan tukon hiuksia päästä irti, esimies ei edes pahoitellut tapahtunutta. Kaikkea muutakin ikävää sattui henkilökunnalle, toistuvasti.
Minkäs teet? Ei kai niitä voi paikalleenkaan köyttää tai vartijaa palkata pamputtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten kanssa sama homma ja aika paljon myös päiväkodeissa. Nää tilanteet ovat kuitenkin sellaisia että asiakkaan käytös on yleensä tahatonta, hän ei ymmärrä omia tekojaan tai välttämättä osaa rajoittaa omaa toimintaansa.
Totta sinällään.
On siinä kuitenkin aikamoinen ero, käykö päällesi lapsenomaisen totaalisen raivokohtauksen saanut 120kg fyysisesti terve mies (kehitysvammainen, esim autisti) vai 20kg lapsi tai hauras vanhus.
Ammatinvalintakysymys. Myös poliisit ja järjestyksenvalvojat kohtaavat lähes jokaisena työpäivänään väkivaltaa. Miksi siitä vaietaan?
Mieheni työskenteli Liettuassa kehitysvammaisten asuntolassa, eikä meininki ollut ollenkaan sellaista kuin Suomessa. Jos joku käyttäytyi väkivaltaisesti, niin vammastaan tai ymmärryksestään riippumatta sai pampusta ja natokaasua naamalle niin kauan, että rauhoittui. Ja loppupäiväksi lukkojen taa jäähylle. Väkivalta oli paljon vähäisempää kuin Suomessa, eikä noita keinoja jouduttu käyttämään kuin harvakseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten kanssa sama homma ja aika paljon myös päiväkodeissa. Nää tilanteet ovat kuitenkin sellaisia että asiakkaan käytös on yleensä tahatonta, hän ei ymmärrä omia tekojaan tai välttämättä osaa rajoittaa omaa toimintaansa.
Totta sinällään.
On siinä kuitenkin aikamoinen ero, käykö päällesi lapsenomaisen totaalisen raivokohtauksen saanut 120kg fyysisesti terve mies (kehitysvammainen, esim autisti) vai 20kg lapsi tai hauras vanhus.
On eroa kyllä.
120kg aikuista, fyysisesti tervettä miestä voit ottaa rajummin hallintaotteeseen kuin lasta tai haurasta vanhusta.
T. Mt-hoitsu M39 128kg/201cm
Vierailija kirjoitti:
Minkäs teet? Ei kai niitä voi paikalleenkaan köyttää tai vartijaa palkata pamputtamaan.
Niin kuin joku tuolla jo mainitsikin, niin lääkitystä pitäisi tietyillä potilailla tehostaa roimasti.
Ikävä kyllä lääkityksestä vastaavat psykiatrit ovat yleensä ihan potilaiden vanhempien manipuloitavissa, eli kun vanhempi vastustaa laitoshoidossa väkivaltaisuuden takia asuvan "lapsensa" riittävää lääkitsemistä, seuraukset siitä saa vastattavakseen hoitava henkilökunta.
Sitten on toisena tämä kaikkia potilaiden vapautta rajoittavia paheksuva ja yli ymmärtävä päänsilittely kulttuuri ja sitä kouluttamassa käyvät "asiantuntijat" joilla harvoin on juurikaan kokemusta käytännön työstä tällaisten väkivaltaisten potilaiden parissa.
"Ai sinua Jari (asiakas) hermostuttaa, löit juuri Pasilta (ohjaaja) muutaman hampaan irti ja väänsit Maijan (ohjaaja) käden isoille mustelmille. No, ei se mitään, ei me sinua omaa huoneeseesi suljeta rauhoittumaan. Tule vain tänne muiden seuraan yhteisiin tiloihin hierottavaksi yms (muut potilaat ryntäävät pelokkaina omiin huoneisiinsa tai alkavat oireilemaan itse haastavasti koska kokevat niin voimakasta pelkoa) "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten kanssa sama homma ja aika paljon myös päiväkodeissa. Nää tilanteet ovat kuitenkin sellaisia että asiakkaan käytös on yleensä tahatonta, hän ei ymmärrä omia tekojaan tai välttämättä osaa rajoittaa omaa toimintaansa.
Totta sinällään.
On siinä kuitenkin aikamoinen ero, käykö päällesi lapsenomaisen totaalisen raivokohtauksen saanut 120kg fyysisesti terve mies (kehitysvammainen, esim autisti) vai 20kg lapsi tai hauras vanhus.
On eroa kyllä.
120kg aikuista, fyysisesti tervettä miestä voit ottaa rajummin hallintaotteeseen kuin lasta tai haurasta vanhusta.T. Mt-hoitsu M39 128kg/201cm
Oman kokemukseni mukaan varsinaisella psykiatrisella puolella laitoshoidossa asiakkaat lääkitään jo ennakkoon niin tukevasti, että harvoin sattuu ja tapahtuu.
Jos potilas osoittaa vähäisintäkään alkavaa levottomuutta/aggressiota, heti lääkitään rauhalliseksi ja/tai eristetään muista.
Toista se on kehitysvammapuolella. Siellä lääkitystä ei pääsääntöisesti saa käyttää ennakkoon, vaan usein vasta sitten kun jotakin ikävää on jo tapahtunut ja silloinkin pääosin riittämättömästi. Myös asiakkaiden eristäminen on tehty lähes mahdottomaksi.
Käytännössä saatkin työskennellä silmät selässä koko ajan, kun tällainen "tulisilla hiilillä" oleva levoton potilas liikuskelee muiden joukossa pahimmillaan koko työvuorosi ajan ja keinoja lievittää asiakkaan oloa ei usein juuri ole, ellei jotakin vakavaa tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintakysymys. Myös poliisit ja järjestyksenvalvojat kohtaavat lähes jokaisena työpäivänään väkivaltaa. Miksi siitä vaietaan?
He ovat järjestyksenvalvonnan ja lakiin kirjatun järjestyksen ylläpidon ammattilaisia.
Me emme ole järjestyksenvalvojia, vartijoita tai poliiseja, me olemme hoitajia/ohjaajia.
Työnkuvaamme ei tulisi kuulua toistuva painiminen potilaiden kanssa, vaan heidän hoito ja kuntouttaminen.
Minkäs teet. Jonkunhan heidät on hoidettava. Aborttiakin paheksutaan.
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintakysymys. Myös poliisit ja järjestyksenvalvojat kohtaavat lähes jokaisena työpäivänään väkivaltaa. Miksi siitä vaietaan?
Ei poliiseja eikä järjestyksenvalvojia usein onnistuta pahoinpitelemään. Heillä on voimankäyttövälineet ja voivat käyttää niitä saamatta potkuja. Poliisia myös laki suojaa eri tavalla kuin muita ihmisiä. Järjestyksenvalvojat on usein rekrytoitu sillä perusteella että heillä on kokoa ja voimaa, monilla kamppailulajiharrastuskin.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs teet? Ei kai niitä voi paikalleenkaan köyttää tai vartijaa palkata pamputtamaan.
Suomessa on kulttuurissa ja lainsäädännössä pahasti vikaa, kun erilaisten laitosten työntekijöillä ei ole paljon mitään valtuuksia samaan aikaan, kun hoidokin voivat tehdä lähes mitä vaan.
Juuri ton takia lopetin keharipuolella työskentelyn vaikka muuten tuntui minulle sopivan. Lisäksi tuntui että monessa paikassa väkivalta hyväksyttiin eikä oikeasti mietitty keinoja sen vähentämiseen. Ohjaajilla ei tuntunut olevan mitään arvoa.
Vanhusten kanssa sama homma ja aika paljon myös päiväkodeissa. Nää tilanteet ovat kuitenkin sellaisia että asiakkaan käytös on yleensä tahatonta, hän ei ymmärrä omia tekojaan tai välttämättä osaa rajoittaa omaa toimintaansa.