Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudut sukulaiseen, joka syyllistää lapsuuden käytöstäsi?
08.02.2022 |
Esimerkiksi: "Sinä olit aina niin herkkä", Sinä aloit itkeä, kun sinua kehui", Te aina kiusasitte serkkuasi", "Sinä uhmasit, kun sinulle laittoi rajoja", "Sinä olit niin vihainen siellä matkalla, vaikka piti olla kivaa."
En tiedä onko syyllistäen väärä termi, mutta ainakin kovin negatiiviseen sävyyn lapsuudestani puhutaan. Minulla ei ollut mitenkään tasapainoisin lapsuus ja nuo kommentit saavat tuntemaan, että olin vääränlainen, poikkeava. Tämä saa minut aina puolustuskannalle, koska minua ei yritetäkään ymmärtää. Enkä sano, että paapoa pitäisi, mutta joskus on ihan kiva tulla ymmärretyksi myös sukulaisten puolelta.
Kommentit (12)
Etkö osaa puolustautua, että miksi teit niin? Vai eikö ollut mitään syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa puolustautua, että miksi teit niin? Vai eikö ollut mitään syytä?
Jatkan vielä, että minusta tuollaiset kommentit kertovat aika paljon niiden sanojasta itsestään. Mä olisin, että ”aika jännä, ettet pärjännyt / voinut hyvin kanssani. Taisit olla melkoinen luuseri”.
Klassista kaksoisviestintää, en tuhlaisi aikaa jos ei ole pakko olla tekemisissä. Jos on pakko, asialliset välit ja ei ikinä huumoria.
En olisi kyseisen sukulaisen kanssa tekemisissä. Jos tulisi vastaan jossain sukujuhlissa, olisin viileä enkä juttelisi ylimääräisiä.
Osaan puolustautua, ehkä liiankin hyvin, mikä tarkoittaa sitä, että tulee riitaa, kun joudun juurta jaksaen selittää, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Kun puolustaudun, niin tämä toinen osapuoli vaihtaa vähän aiheen vierestä tai sitten ohittaa oman kommenttini. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy seuraava,la kerralla, että oletko koskaan ajatellut miksi käyttäydyin niin. Katsot siinä sitten hykerrellen miten vaimenee tai änkyttää. Äläkä päästä häntä tilanteesta ennenkuin kertoo ellei lähde menemään. Tämän jälkeen lopettaa varmasti nuo kommentit.
Vierailija kirjoitti:
Kysy seuraava,la kerralla, että oletko koskaan ajatellut miksi käyttäydyin niin. Katsot siinä sitten hykerrellen miten vaimenee tai änkyttää. Äläkä päästä häntä tilanteesta ennenkuin kertoo ellei lähde menemään. Tämän jälkeen lopettaa varmasti nuo kommentit.
Olen kysynyt ja vastaa, ettei tiedä tai ihmettelee itsekin. Tai sitten voi ottaa kannan, että minä olin aggressiivinen ja hän yritti olla mukava.
Aggressiivisuus tuli mielestäni esille lapsuuden käytöksessäni, kun en osannut säädellä tunteitani. Saatoin haastaa väittelyyn, mököttää tai tiuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyttekö asialliseen sävyyn kertomaan omat tunteenne ja oikaisemaan mahdolliset väärinkäsitykset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelet kysyjälle, miten kysyjä ei lapsen kanssa pärjännyt?! Ja naurat päälle. Tämä siis retorinen kysymys, johon ei ole tarkoitus vastata. Ohitat sitten vain tyypin ja juttelet muulle. Aivan turhaan satutat itseäsi hakemalla oikeutta tai yrität muuttaa teidän suhdetta. Muista, että sinä et ole tuo lapsi enää, vaan aikuinen.
Eksyin kuusivuotiaana enkä osannut ilman apua kotiin, olin kuitenkin sen verran neuvokas, että osasin pyytää apua. Tästä tapauksesta minulle virnuiltiin vielä liki kolmikymppisenä. Aloin kysymään virnuilijalta, että sinäkö et ole koskaan eksynyt.
Jätän huomiotta ja välttelen. Et koskaan saa ymmärrystä tuonkaltaiselta ihmiseltä, sitä on turha haikailla.