Yltiösosiaalinen mies + introvertti nainen parisuhteessa, olen siis intronainen ja tämä yhtälö rassaa jatkuasti
Mieheni on poikkeuksellinen sosiaalinen ja hamuaa jatkuvasti elämäänsä uusia ihmissuhteita. Menimmepä lähes minne tahansa tulee vastaan niin miehiä ja naisia, jotka jäävät miehen kanssa jutustelemaan.
Itse puolestaan olen kuoreeni käpertyvä ja kotona viihtyvä kotihiiri. En kaipaa elämääni paljoakaan ihmissuhteita. Muutama läheinen ystävä, mies ja suku riittää.
Olen alkanut miettiä, että voiko tämä yhtälö koskaan toimia?
Pidän itseäni sosiaalisia naisia ala-arvoisempana. Monesti tuntuu myös että mies on pettynyt siihen etten ole niin sosiaalinen kuin hän.
Kommentit (33)
Ymmärrän miestäsi. Itsekin rakastan elää elämää täysillä ja sosiaalisesti, mutta mieheni istuu sillä välin mieluummin yksin kotona. Mahtaa olla tylsää.
Tuollainen mies olisi painajainen. :D
T. Intronainen
Toimii, jos molemmat ymmärtää ja kunnioittaa toisen tarpeita. Mies saa olla niin sosiaalinen kuin haluaa, minä viihdyn omissa oloissani.
Meillä on sama tilanne mutta itse olen sosiaalinen nainen ja mies introvertti. Minä tapaan enemmän ystäviä ja olen menossa, mies kotona lasten kanssa. Molemmat antaa toisen olevan sellaisia kun on enkä pakota miestä mukaan tapahtumiin. Toimii. Yhdessä 10v.
Mies varmaan väsyy sinun kuoreenkäpertymiseen jossain vaiheessa.
Mulla sama, tosin olen kuitenkin sieltä sosiaalisemmasta päästä introvertteja. Meillä toimii erillään asuminen, nähdään kolme päivää viikossa ja lopun aikaa molemmat puuhaa omiaan. Kyllä toi voi toimia jos molemmilla on kunnioitusta ja halua saada suhde toimimaan. Harvemmin sitä kumppania voi etsiä pelkästään jonkin yksittäisen ominaisuuden perusteella, jos löytyy hyvä kumppani niin kannattaa pitää kiinni!
Minkä takia kaikista maailman introverttimiehistä valitsit juuri ääriekstrovertin?
Vierailija kirjoitti:
Mies varmaan väsyy sinun kuoreenkäpertymiseen jossain vaiheessa.
Minusta tuntuu pikemminkin että minä väsyn miehen sosiaalisuuteen.
T. Ap
Meillä ei toiminut, koska tuohon yhdistyi miehellä myös ihailun saamisen tarve ja naisten naurattaminen, voinet päätellä mihin päättyi.
Ei kai niistä satunnaisista jutustelukumppaneista mitään uusia ystäviä yleensä tule? Itse olen introvertti ja tarvitsen yksinäistä aikaa latautuakseni, mutta kun olemme puolisoni kanssa "liikkeellä jossain", oli se sitten kesällä leirintäalueilla tai talvella baarissa livemusiikkia kuuntelemassa tai kulttuuritalolla keikalla tai museossa tai taidenäyttelyssä tai vaikka ihan vaan kahvilassa, niin kyllä me molemmat mielellään juttelemme vieraiden ihmisten kanssa.
Ystäviä minulla on vain 3-4 riippuen, miten ystävyyden määrittelee, ja kotona minäkin viihdyn - tai, no, matkustamme kyllä normaalisti aika paljon ja käymme erilaisissa tapahtumissa, mutta kyläilyt ovat minulle no no. Puoliso tapaa omia ystäviään ja sukulaisiaan lähes aina yksin, itse pidän lähimpien ystävieni kanssa suurimman osan ajasta yhteyttä viestittelemällä ja tapaamme vain harvakseen (johtuu myös välimatkasta).
Meillä toiminut tällainen combo jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei tarvitse ikinä jännittää mitään sosiaalisia tilanteita jne, kun mies hoitaa puhumisen. Eikä meilläkään ramppaa porukkaa, jos haluan olla rauhassa. Koen, että yltiösosiaalinen mies tasapainottaa minun yltiöintroverttiuttani. Hyvin toimii meillä. :)
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies olisi painajainen. :D
T. Intronainen
No tämä!!
T. Ääri-introverttinainen
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, tosin olen kuitenkin sieltä sosiaalisemmasta päästä introvertteja. Meillä toimii erillään asuminen, nähdään kolme päivää viikossa ja lopun aikaa molemmat puuhaa omiaan. Kyllä toi voi toimia jos molemmilla on kunnioitusta ja halua saada suhde toimimaan. Harvemmin sitä kumppania voi etsiä pelkästään jonkin yksittäisen ominaisuuden perusteella, jos löytyy hyvä kumppani niin kannattaa pitää kiinni!
Meillä on myös aikalailla sama tilanne. Vaatii sen, että tosiaan molemmat kunnioittavat oikeasti sen toisen tarpeita ja erilaisuutta. Hommahan ei tietenkään toimi jos toinen edes salaakin ajattelee, että toisen tapa on raskas. Se vaikuttaa sitten siihen suhteeseenkin ja dynamiikkaan. Avoimin mielin vaan ja tasaveroisina jos pystyy elämään niin homma kyllä toimii ok.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toiminut, koska tuohon yhdistyi miehellä myös ihailun saamisen tarve ja naisten naurattaminen, voinet päätellä mihin päättyi.
Pettämiseen? Tätä olen myös pelännyt.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olisi unelmayhdistelmä
Mun taas on vaikeaa löytää tuosta yhdistelmästä mitään hyvää. Olet varmaankin itse se ekstrovertti?
Introvertin ja ekstrovertin suhde vaatii keskustelua ja asian tiedostamista, että se toimii. Itse olen ekstrovertti ja minulla on hyvin introvertti bestis, ja on tosi paljon helpompi ymmärtää toista, kun tietää miten uuvuttavia sosiaaliset kontaktit hänelle ovat, siinä missä minulle puolestaan ihmisten tapaaminen antaa energiaa. Kumpikin joustaa tilanteen mukaan; annan hänelle tilaa ja hänkin osaa astua ulos mukavuusalueeltaan välillä. Ystävyytemme on minulle tärkeimpiä asioita elämässäni, mutta jos puoliso olisi yhtä introvertti, elämä olisi paljon nykyistä mutkikkaampaa.
Ohjeeni ap:lle on, puhukaa. Puhukaa paljon siitä, mikä tuntuu miltäkin, ja tiedostakaa kumpikin se, että olette erilaisia ja koette asioita eri tavalla syystäkin. Sopikaa, että kun on oltu sosiaalisia, on tarpeen levätä ja ottaa rennosti. Tai että välillä ollaan vain rauhallisesti kahden. Ja aivan hyvin voitte myös välillä jakautua niin, että mies menee kaveriensa kanssa ja sinä voit tehdä jotain, mistä tykkäät enemmän. Jaksamista. Voin uskoa, että haasteita arjessa on aina välillä, mutta muista, että et ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan, eikä ole miehesikään. Erilaisuus on rikkautta.
Miksi ihmeessä pidät itseäsi alempiarvoisena introverttiyden takia?
Suurimmat nerot ja älyköt ovat kautta historian olleet introvertteja ja arvostaneet yksinoloa.
Kaikenmaailman kälättäjät ja tyhjännaurajat kannattaa kiertää mahdollisimman kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toiminut, koska tuohon yhdistyi miehellä myös ihailun saamisen tarve ja naisten naurattaminen, voinet päätellä mihin päättyi.
Tyypillistä ekstromiestä.
Tarviiko sinun olla mukana miehesi sosiaalisessa elämässä?