Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaa lapsesta oikeudenmukainen ja ystävällinen?
01.12.2009 |
Sellainen aikuinen, joka ei mielistele eikä kieroile tai hae hyväksyntää muilta. Sellainen, joka ei pistä ihmisiä arvojärjestykseen vaan esim. työpaikalla kohtelee ystävällisen kunnioittavasti ihan kaikkia ja uskaltaa olla myös niiden muiden syrjimien ystävä. Sellainen joka ei mene mukaan paskanpuhuntarinkeihin ja joka uskaltaa vetää lapselleen päälle Cirafin haalarit vaikka koko muulla leikkipuiston lapsikatraalla olisi Ticketit ja Reimatecit. Sellaisen, joka puolustaisi kiusattuja ja näkisi pintaa syvemmälle?
Jos kasvatan olemaan kiltti kaikille, niin tuleeko lapsestani ym. sijasta niiden vähemmän ystävällisten lasten/aikuisten jyrättävä?
Niin ja itse valitettavasti olen hieman vietävissä, en ole niin oman tieni kulkija kuin tahtoisin, mielistelen joskus... tahtoisin että lapsestani tulisi oikeudenmukainen ja hyvän itsetunnon omaava ihminen, jonka ei tarvitsisi mennä mukaan näihin typeriin sosiaalisiin peleihin joita itse huomaan joskus pelailevani.
Kommentit (5)
vahva oikeudenmukainen ja kaikille ystävällinen ihminen. Tää tie vaan on ollut niin tuskainen ja mutkanen etten kyllä suosittele kellekään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta muiden mielipiteiden kuunteleminen on viisasta - vastakohtana olisi kaiketi minä-minä-egoisti, jolle on paskanhaileaa se, mitä muut haluavat, toivovat ja tarvitsevat. Eli sen oman tien kulkemisen edistämistä voi olla vaikeaa toteuttaa niin, että lapsesta SILTI tulee muita kunnioittava ja huomioiva.
Minusta kaiketi olennaista on kasvattaa lapsesta hyvän itsetunnon omaava JA lisätä hänen empatiataitojaan.
Yksi hyvä keino on lukea lapselle paljon. Kirjojen ja niitä seuraavien keskustelujen kautta lapsi voi astu niiden "toisten" nahkoihin ja tajuta, että maailmassa on monta tapaa elää.
Itse röyhistin tässä jokin aika sitten rintaani tyytyväisenä, kun lapseni oli minua fiksumpi... radiosta tuli jotain arabialaista musiikkia, joka korviini kuulosti kovin kimeältä ja monotoniselta. Sanoin puolivahingossa lapselle, että sulje radio, tuo kuulostaa kauhealta. Siihen lapsi, 6 vee, sanoi, että "äiti, mutta kun niistä siellä asuvista ihmisistä tämä meidän musiikki kuulostaa kamalalta...!"
Eli toivon, että tuota ystävällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta lisää se, että lasta opettaa näkemään asioiden eri puolia ja tulkintoja.
Väitän, että syynä on meidän parisuhde, joka on tosi kunnioittava ja tasapainoinen. Me käyttädymme nätisti toisiamme kohtaan ja myös vieraita kohtaan. Emme naljaile tai hauku (no, eiköhän jokainen joskus) pääsääntöisesti ketään selän takana kotona ja yritämme opettaa empatiaa. Enemmän kuitenkin tuo empatiakin tulee meidän omasta käyttäytymisestä.
Hiukan kääntöpuolena joskus tulee mieleen, että lapsi kasvaa jopa liikaakin pumpulissa...
esimerkillisesti, se mitä sanallisesti opastat on toissijaista, jos toimit vastoin sanojasi.