Lue keskustelun säännöt.
Häh, ovatko opiskelukaverini kateellisia?!
12.12.2009 |
Entiset opiskelukaverini (eivät toki kaikki) ovat nykyään naimisissa, asuvat pk-seudun kehyskunnissa isoissa omakotitaloissa, lapsia on liuta ja katumaasturilla ajellaan Helsinkiin töihin.
Itse asun mieheni ja lapseni kanssa Helsingin keskustassa vuokralla eikä meillä ole esim. autoa tai muita keskiluokkaisuuden symbolia. Lapsia meillä on tosiaan vain yksi, en tiedä haluammeko edes lisää. Yhden kanssa on helppoa elää. Naimisissa emme ole, ainakaan vielä.
Nämä kehyskuntien asukkaat ovat nyt alkaneet ihmetellä sitä, miten pystymme asumaan vuokralla ja vielä kerrostalossa, päivitelleet sitä, että emme ole naimisissa, vaikka meillä on lapsi ja kuitenkin suostutelleet hankkimaan lisää lapsia, tarvitseehan esikoinen sisaruksen. Tämä on outoa, sillä opiskeluaikoina elimme "vapaata ja villiä" elämää ja ihan kerrostaloissa asuimme.
Olen miettinyt mistä tämä voisi johtua ja tuli mieleen, että ovatko he kateellisia?! Kommentteja!
Kommentit (15)
ja juuri niitä asioita, jotka meillä ovat toisin kuin heillä. Opiskeluaikana naureskelimme tylsille espoolaisille keskiluokkaisille ihmisille, ja "vannoimme", ettei meistä ikinä tule sellaisia. Ja juuri nämä naureskelijat asuvat nyt jossain Nurmijärvellä omakotitaloissaan keskiluokkaisuuden ja "tylsyyden" keskellä.
Aloin miettiä, että mitä jos he eivät olisikaan halunneet aiemmin halveksimiinsa omakotitaloihinsa...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittää uskotella itselleen toisinpäin.
että kaikille ihmisille on hyväksi ja kaikki haluavat omakotitalon, ison auton, monta lasta ja koiran. Asiat pitää myös tehdä "oikeassa" järjestyksessä: opiskelu, työ, naimisiin meno, lapset.
Ne, jotka poikkeavat ihanteiltaan tästä "kaikkien suomalaisten ihanteesta" ovat kummallisia, ja heissä täytyy olla jotain vikaa. Näin ajatellaan, surullista :(
Ystäviesi kateudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata.
30+ akateemisesti koulutettu nainen, yksi lapsi, asun tällä hetkellä ulkomailla. Vuokralla asutaan, sopii meille hyvin. Suomessa käydessä jostakin kumman syystä entiset opiskelu"kaverit" kyttäävät sitä, että milloin aion tulla takaisin Suomeen, eikö kannattaisi ottaa asuntolainaa, enkö ole huolissani siitä, että Suomeen palatessani en pääse uralla eteenpäin, kun ei ole kontakteja (ai jaa...), eikö kannattaisi kasvattaa lapsi Suomessa, tuleekohan lapsesta edes suomalainen jne. Aivan uskomatonta soopaa tullut vastaan. Alan olla jo täysin immuuni, keskityn vain siihen, että oikeat ystäväni eivät koskaan vaivaudu esittämään kommentteja elämäni hallinnasta ja urani kestävyydestä.
Jätä ap:kin ne taajamamammat vaan omaan arvoonsa!
Meitä kans kummastellaan kun miehen kanssa on omat asunnot ja vielä vuokra kämpät. Toisessa kyllä pääasiassa asutaan mut joskus tarvii omaa tilaa ja sillon on täydellistä kun molemmilla on omat kodit. Naimisissa ei olla, eikä mennä ja lisää lapsiakaan ei tule (miehen kolme lasta riittä hyvin meille).
Yleinen mieleipide on että pitää asua yhdessä ja mielellään omakotitalossa jossain periferiassa. Ja auto pitää olla!! Meistä nyt vaan on mukavampaa kulkea julkisilla tai kävellen tai fillarilla.. On kivaa syödä ulkona ja käydä töiden jälkeen lasillisella.. Elämme siis ihan väärin monien mielestä.
En ymmärrä ihmisten tarvetta analysoida meidän elämää ja tuputtaa omaa malliaan meille oikeana tapana tehdä asioita. Emme mekään yritä aivopestä heitä muuttamaan keskustaan kerrostaloon yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapana arvostella tai kyseenalaistaa toistenne valintoja. Tätä ongelmaa pohditaan usein av:lla. Ja ihmettelen aina, koska minun ystäväpiirissäni EI arvostella toisten valintoja, vaan kunnioitetaan niitä ja arvostetaan moninaisuutta. On uraihmistä ja köyhää taiteilijaa, suurperheen kotiäitiä ja yhden adoptiolapsen perheitä, kolmen auton perheitä ja autottomia kaupunkiasujia, sateenkaariperheitä ja kultaista noutajaa. Ikinä ei arvostella, mutta kehutaan kyllä.
Ymmärrän sinua täysin! Niin moni nuori aiukuinen on sortunut tuohonmuottiin, että oma kämppä, tai omk, ja kasi tai kolme lasta, naimisissa pitää olla, tms. Mutta todellisuudessa moni ei ole vältämättä pysähtynyt miettimään, mikä on itselleen juuri tärkeätä, ja sopivaa. Voi hyvinkin olla, että kaverisi ovat teille kateellisia. Varmaan sinä olet kertonut, kuinka käyte ulkona syömässä lapsenkin kanssa onnistuu, kuinka olette onnistunet pitämään kiinni teidän elämäntyylistä, joka oli ennen lasta. Tottakai heitä saattaa harmittaa, kun itse ovat menneet todella eri suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kateutta riippumattomuudestasi ap ja siitä ettei sulla ole 350 000 e lainaa---
mutta voihan se olla sitäkin, että ihmiset puhuvat siitä mistä on tapana puhua---eli lapsista ja asunnoista jne...
Oikeita ystäviä tutkitustikaan ihmisillä ei ole keskimäärin yli viittä per henki. Jokainen kuitenkin aina toivoo, että hänellä olisi paljon ystäviä, siksi on katkera pala huomata, että suurin osa onkin vain kavereita tai oikeastaan vain tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meillä sama juttu, tosin emme asu Helsingissä ja olemme naismissa.Elämä on tosi helppoa ja mukavaa. Kaikkialle pääsee kävellen ja bussilla. Koska autoa ei tarvitse ja vuokra on edullinen, rahaa jää riittävästi kaikkeen vaikka olenkin kotona, ja aion olla kunnes lapsi on kolmen.
Meiltä on kysytty usein, emmekö tosiaan aio laittaa autoa, miten viitsimme asua vuokralla ja emmekö kaipaa "omaa kotia". Mä en oikein tiedä mitä vastata noihin kysymyksiin, koska mulle pakettitalo pellon laidalla, näköetäisyyden päässä moottoritiestä EI ole mikään unelma. Mä olen kasvanut tuollaisella keskelle ei mitään- polkaistussa omakotialoalueella, josta oli kaikkialle pitkä matka, ei palveluja eikä kunnollista julkista liikennettä. En pitänyt siitä.
Koti on siellä missä sydän on, mulle on ihan sama onko seinät ja katto omat, pankin vai vuokraisännän. Tämä on ilmeisesti joku persoonallisuuskysymys, että jollekin on tärkeää omistaa asioita, mä vaan en koe sitä tärkeäksi.
kateutta riippumattomuudestasi ap ja siitä ettei sulla ole 350 000 e lainaa---
mutta voihan se olla sitäkin, että ihmiset puhuvat siitä mistä on tapana puhua---eli lapsista ja asunnoista jne...
Ei ihan kaikki asiat, mitä ihmiset sanovat, kumpua kateudesta. On myös olemassa tavallista juttelua, small talkia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja huom; tuo viittaus pakettitaloon, peltoon ja moottoritiehen tarkoittaa siis sitä, että muuhun meillä ei olis varaa, jos lähtisimme ostamaan omakotitaloa, ja se ei tosiaan motivoi ottamaan lainaa.
Mutta eihän nyt ainakaan tuttaville ruveta ihmettelemään niiden ratkaisuja! Oikeille ystäville voi toki puhua asioista, jos oikeasti olisi niistä huolissaan, mutta tuttavia on vaikeampi arvostella vaikka syytä löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun multa töihin palanneet äidit kyselevät JATKUVASTI, milloin mä laitan lapseni hoitoon, että hoidossa olisi mukavampaa, ja saisi seuraa...Nyt vanhin täyttää 3, eikä ole menossa hoitoon, koska olen kotona vauvan kanssa, kun kerroin asiasta näille kavereille, ihmettelivat kovasti, että eikö tuon ikäisen jo pitäisi olla hoidossa...JATKUVASTI KYSYVÄT no entäs hjoito, no entäs puolipäivähoito, no eikös se olisi kaikille kivempaa....Mä luullen vaan että ovat kateellisia, etteivät itse haluneet/voineet olla pidempään kotona.
Valaisepa vähän.