Lue keskustelun säännöt.
En pidä lahjojen avaamisesta
12.12.2009 |
jos saan lahjan ja lahjan antaja on paikalla ja lahja ei sitten miellytä minua, minusta sen kyllä huomaa, koska en osaa uskottavasti olla muka iloinen. Pettyneen oloisena saatan sopertaa, että ai kun kiva.
Kommentit (2)
harjoitella sitä sitten. Vai oletko esim. työelämässäkin pois paikalta kiperissä tilanteissa. Ja pitääkö sitten odottaa jotain mahdottoman upeaa lahjaa? Eikö vaatimattomampi kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen kiitollinen, sain lahjaksi sitten mitä hyvänsä. Sehän on LAHJA, pyyteettömästi annettu ja vastikkeetta saatu.
Yhteen lahjaan olen ollut pettynyt. Kaverini, jonka kanssa meillä ei ole ollut tapana vaihtaa lahjoja, pyysi kerran kahville joulun alla ja sanoi "kun mulla on täällä sulle pakettikin".
Olin aika yllättynyt, mutta ostin sitten tietysti myös hänelle lahjan, Iittalan glögilusikat ja kaksi Tsaikka-lasia.
Kaverin lahja olikin pakattu siniseen roskapussiin, pussin suu vain solmittu kiinni. Pussissa oli pieni sininen melamiinikippo, joka oli täytetty ikivanhoilla, kivikovilla englanninlakuilla. Ihan käsittämätöntä. Silloin harmitti.
Siis se melamiinikippo ja englanninlakut olisi olleet ihan jees, mutta olisi ne voinut paketoida kauniisti ja lakritsit olla sellasia, että ne olisi voinut syödä.
Tuli sellanen olo, että kyseinen kaveri vaan kerjäsi itselleen lahjaa.