Voivatko mies ja nainen (joista ainakin toinen tuntee vetoa toiseen) olla vain kavereita pidemmän päälle?

Voi olla hyvin vain kavereita. Se on tahdonvoimaa, jota pitäisi käyttää noissa tilanteissa.

Ei voi!

Juu, ei, ja vaarin housut! Hitostako sen muut voi tietää? MInulla on ollut kavareina naisia, joita olen halunnut, ja naisia, jotka ovat halunnneet minua. (Käsittämätöntä, ei vaan pysty ymmärtämään.)

Mutta joo, kyllähän sitä kavereita voi olla. En sano, että olisi helppoa kenellekään,mutta on se yrityksen arvoista.

Ei sitä kai voi kukaan tietääkään, mutta jos joku on ollut vaikka tuollaisessa tilanteessa. Kävikö hyvin tai huonosti tai yhtään mitään. Ap

Kyllä voi, etenkin jos se osapuoli joka ei tunne mitään vetoa on esim. homoseksuaali.

Riippuu siitä, että kuinka vahvaa vetoa tuntee. Ja kuinka taivuteltavissa on toinen osapuoli. Itse olen ollut aina vain kaveri miesten kanssa vaikka varmasti osa tai suuri osa on kokenut minuun vetoa. Tiedän, koska muutama on sitten tunnustanut rakkauttaan, mihin ystävyys sitten loppui. Itse en todellakaan ole tyyppiä, joka vehtailisi kavereiden kanssa, joten oli itsestään selvää ettei homma etene. Toki täytyy huomioida, että joissakin piireissä on ihan normaalia paneskella kavereiden kanssa ja silloin kuvio menee heti monimutkaisemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kai voi kukaan tietääkään, mutta jos joku on ollut vaikka tuollaisessa tilanteessa. Kävikö hyvin tai huonosti tai yhtään mitään. Ap

Omasta kokemuksestani voin sanoa että olen ollut kaveri, tai oikeammin edenneet jo niin pitkälle, että oikeampaa olisi puhua, että olemme ystäviä.

Olemme tunteneet ja tai tienneet toisemme noin 15 vuota - Ja koin ensimmäiset "yhteiset vuodet" enemmän  vallan erityistä vetaa mutta  pikkuhiljaa vähemmän erityistä vetoa häntä kohtaan. 

Sittemmin tilanne on tasoittunut niin, että kun hän vuosi sitten erosi kumppanistaan, niin ei ole käynyt hetkeäkään mielessä, että olisin halukas pääsemään hänen ex-kumppaninsa paikalle. Toivon, että ystävyytemme ja kollegialisuutemme jatkuu vastakin. - Olin otettu kun hän tai oikeammin he pyysivät minua esikoislapsensa kummiksi.   

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, etenkin jos se osapuoli joka ei tunne mitään vetoa on esim. homoseksuaali.

Oli mies tai nainen niin kyllä minusta normaaliälyinen mies tai nainen osaa ja kykenee olemaan kaveri tai mahd. ystävä vastakkaiselle sukupuolen edustajan kanssa; ilman taka-ajatuksia ja tavoittetta harrastaa seksiä hänen kanssaan. - En muuten usko, että bi-seksuaalitkaan ajattelevat jokaista kohtaamansa ihmistä enemmän tai vähemmän potentiaalsiena seksikumppani. Eikä syynä luullakseni ole se, että bi-seksuaaleja kiinnosatsi seksi yleisemminkin vähemmän...  

Kummisetä

Riippuu ihan ihmisistä ja tilanteista tietysti. Jotkut ovat tunteiden mukaan toimivia intohimoihmisiä, ja he päätyvät aina ennen pitkää sähläämään niiden kanssa joihin tuntevat vetoa - ainakin jos se toinen osapuoli on samaa maata. Itse taas esim olen sellainen että tavallaan kyllä helposti ikään kuin ihastun ja tunnen vetoa, mutta en ikinä ajattele näitä tunteita mitenkään verrannollisina pitkään rakastavaan parisuhteeseeni. Eli mulla ei ole ns haku päällä. Sen sijaan iloitsen inspiroivista ihmisistä vaikka töissä tai harrastuksissa ja annan itseni "ihastua" heihin platonisessa mielessä. Kyllä aikuinen, vastuullinen ihminen pystyy itsensä hillitsemään.

Vain niin pitkään kuin ihastuksen kohde on sinkku. Heti kun hän pariutuu loppuu "kaveruus".