Ollaanko me tarkoitetut toisillemme?

Olen pian kolmekymppinen nainen, jolla on monta parisuhdetta takana. Olen myös tapaillut useita miehiä. Kaikki aiemmat kokemukset miehistä ovat olleet aika traagisia, eli juttu on aina päättynyt sydämen särkymiseen tai sen tajuamiseen, että minä ja hän olemme todella huono pari, ja että teemme toisemme onnettomiksi.

N. 1,5 vuotta sitten törmäsin sattumalta itseäni 20 vuotta vanhempaan mieheen. Halusimme tavata uudelleen, joten onneksi olimme tajunneet vaihtaa yhteystiedot. Aloimme seurustelemaan hyvin nopeasti, ja edelleen 1,5:n vuoden jälkeen on sellainen tunne, että olemme kuin vakka ja kansi. En ole ikinä aiemmin elämässäni ollut näin mielettömän onnellinen. Tuntuu, että täydennämme toisiamme lähes täydellisesti. Riitelemme myös hyvin harvoin, eli koko tänä aikana, jonka olemme olleet suhteessa, meillä on ollut ehkä kaksi pientä riitaa, jotka olemme kuitenkin saaneet sovittua nopeasti saman illan aikana.

Tuntuu, että meillä on todella paljon yhteistä, mutta muutamat eroavaisuudet välillämme taas pitävät suhteen mielenkiintoisena. Hyvin usein, kun tekisi mieli huomauttaa jostakin miehen sanomisesta tai tekemisestä, jätän huomauttamatta, koska tajuan nopeasti, että miehen tekemiset/sanomiset olivat oikeutettuja ja järkeviä. Joten on turha alkaa haastamaan riitaa. Mies on myös todennut saman minusta.

Tältäkö tuntuu olla onnellisessa parisuhteessa? Kärsin 20-30-vuotiaana paljon huonoista parisuhteista, ja olin n. 10 vuotta onneton kaikissa suhteissani. Nyt tuntuu, että onneni on kääntynyt.