Koulukiusaajaa pitää toki ymmärtää, mutta uhreja pitää silti puolustaa

Kiusaajaa nimenomaan ei pidä ymmärtää. Kiusaajan on saatava selvät sävelet siitä, ettei kiusaamista hyväksytä. 

Nämä jotka menevät kivasti ymmärtämällä lähestymään kiusaajia, tekevät hallaa. Kouluajoilta muistan opettajien suhtautuneen näin ja kiusaaminen jatkui. Kiusaajat näkevät ettei vastusta ole auktoriteeteissa, mistään ei seuraa mitään ja ymmärrys on heille lepsuutta.

Kun kiusaajilta puuttuu moraali, niin ei sitä oikean ja väärän tajua saada perille hyysäämisellä ja laimentamisella ja epäselvällä suhtautumisella.

Kiusaajalla on usein huonot kotiolot ja purkaa pahaa oloaan heikompiin. Huom, myös rikkailla voi olla huonot kotiolot, esim. vanhemmat uratykkejä eivätkä huomioi lasta. Eli kiusaajalapsi joksikin aikaa sijoitukseen, jotta pääsee pois kotioloistaan.

Puhut ilmeisesti Putinista.

Koulukiusaajalla on yleensä kavereita, kiusaamisen ytimessä on ns ryhmädynamiikka. Kiusaajat toimivat joukolla, yleensä, saavat toisistaan tukea kiusaamisen jatkamiseen ja samalla kuvio hyväksytetään normaalina meininkinä, lopulta voi ultimaattisimmillaan käydä Kos *elat. 

Kiusaajat eivät ole yleensä yksinään vahvoja. He tarvitsevat sekä kavereita/jengiä että yleisöä. Muut eivät uskalla nousta kiusaajaa vastaan, muuten saattavat itse joutua kohteeksi. Joten kiusaajan kohdalla toimivampaa olisi nimenomaan saada ryhmä katoamaan, osoittaa ettei kavereita ja kannatusta tule kiusaamisella. 

Mutta kun on ihmisistä kyse, niin kuvio ei muutu. Ihmiset menevät voitolla olevan ryhmän mukaan. Kuten na55i-Sa7sassa. Sitten myöhemmin voittoryhmä olikin eri ryhmä. Sitten sen mukaan. 

Olen ollut suurimman osan elämästäni sekä kiusaaja, että kiusattu. Minun ulkonäköäni on haukuttu vuodesta toiseen samalla pilkkanimellä ja minä olen kiusannut muita.

Ala-asteella vanhemmillani oli menossa helvetillinen avioero ja koulussa tiedettiin myös tästä. Sen takia kaikki huono käytökseni katsottiin sormien lävitse. Kävin jatkuvasti sosiaalikuraattorilla käytökseni/kiusaamiseni johdosta ja jonkin ajan päästä opin vastaamaan kuraattorin kysymyksiinsä niin kuin hän halusi. "ei saisi nimitellä muita ja jos jostain oppilaista ei tykkää niin voisi välitunneilla vaikka olla toisella puolella koulua". Joskus kuraattorilla käynnin jälkeen mietin kuinka olen tehnyt ennätyksen siinä montako oppilasta on valittanut käytöksestäni.

Minä en saanut peruskoulussa koskaan jälki-istuntoa kiusaamisestani. Jälkeenpäin ajatellen olisin lopettanut käytökseni todella nopeasti jos olisin kokenut joka kerta seuraukset sen sijaan, että minut nähdään uhrina.