Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä uskonut joutuvani töissä puhutteluun sen takia, että en halua enää keskustella erään työntekijän kanssa!
01.02.2022 |
Mutta niin vain kävi tänään. Lisäksi minua syytettiin työpaikkakiusaajaksi ja minun piti pyytää tältä työntekijältä esimieheni läsnäollessa anteeksi. Tämä kyseinen ihminen on yli kahden vuoden ajan mustamaalannut minua, haukkunut ja nolannut minua, vienyt työtehtäviäni jne., vaikka olen aina ollut hyvin hillitty ja hallittu niin häntä kuin muitakin työyhteisömme työntekijöitä kohtaan. En ole täydellinen ihminen, mutta en silti toivoisi saavani tällaista kohtelua osakseni. Ensi yönä ei varmaan paljon nukuta. En tajua, mikä sitä ihmistä vaivaa.
Kommentit (20)
En itse, mutta läheltä seurasin samantapaista tapausta. Kiusallinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tekemisissä narskun kanssa. Valitettavasti.
Jumalauta, mä höyhentäisi tommosen tyypin alta aikayksikön!!!
Jää saikulle ja ala sinä aikana etsiä uutta työpaikkaa, vaikka totuuden nimessä on kyllä sanottava, että on se kummallista, miksi sen, jota sorsitaan, pitää lähteä.
No olethan sä kiusaaja jos et suostu puhumaan jollekulle, siitä on selkeästi tullut ongelma jonka sinä olet aikaansaanut. Tuo ei ole tapa ratkaista ongelmia työyhteisössä. Minullakin on ollut ongelma parin työkaverin kanssa ja olen nostanut kissan pöydälle silloin. Toisen kanssa selvitimme välit kaksin ja tulemme nykyään hyvin toimeen. Toisen kanssa ei järkipuhe auttanut (ei suostunut puhumaan mulle, ei edes tervehtinyt) ja vein asian esimiehelle ja asioita selviteltiin vieläkin ylempänä. Lopputulemana kollega vaihtoi osastoa.
Työpaikalla ei kannata alkaa tuolle puhumattomuuslinjalle, se on selkeää kiusaamista ja vaikuttaa koko työyhteisöön eikä vain sinuun ja kolleegaasi jolle et puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on kyllä ihmeellinen taito saada lumi näyttämään toisten silmissä mustalta. Asiat käännetään ylösalaisin, ja jotkut pomot vielä uskovat niihin satuihin. Tätä on tosiaan vaikea ymmärtää, mutta niin se vain on.
Tekisin vastavuoroisesti valituksen kyseisestä työntekijästä ja samalla myös esimiehen tavasta hoitaa tilanne. Sen jälkeen etsisin uuden työpaikan, jossa ei tarvitse voida huonosti muiden k-päisyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olethan sä kiusaaja jos et suostu puhumaan jollekulle, siitä on selkeästi tullut ongelma jonka sinä olet aikaansaanut. Tuo ei ole tapa ratkaista ongelmia työyhteisössä. Minullakin on ollut ongelma parin työkaverin kanssa ja olen nostanut kissan pöydälle silloin. Toisen kanssa selvitimme välit kaksin ja tulemme nykyään hyvin toimeen. Toisen kanssa ei järkipuhe auttanut (ei suostunut puhumaan mulle, ei edes tervehtinyt) ja vein asian esimiehelle ja asioita selviteltiin vieläkin ylempänä. Lopputulemana kollega vaihtoi osastoa.
Työpaikalla ei kannata alkaa tuolle puhumattomuuslinjalle, se on selkeää kiusaamista ja vaikuttaa koko työyhteisöön eikä vain sinuun ja kolleegaasi jolle et puhu.
Miksi pitäisi kommunikoida jonkun molopään kanssa, kun homma ei kerran pelitä? Minä korkeintaan tervehtisin tuollaista selkäänpuukottajaa, en sanoisi hänellä yhtään mitään muuta.
Meillä oli töissä yksi karmea muija joka koko ajan kyttäsi muiden tekemisiä, taukojen pituuksia (myöhästyit minuutin niin jo oli heti juoruamassa siitä pomolle). Mutta itse se saattoi olla viikkotolkulla poissa, vuodessa saattoi olla yli 120 saikkupäivää joista kyllä sitten lopulta joutui puhutteluun. Onneksi se lähti pian pois, tosin vaihtoi alaa ja luki itsensä lähihoitajaksi - ja vielä vanhustenpalvelupuolelle jonne se ei todellakaan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olethan sä kiusaaja jos et suostu puhumaan jollekulle, siitä on selkeästi tullut ongelma jonka sinä olet aikaansaanut. Tuo ei ole tapa ratkaista ongelmia työyhteisössä. Minullakin on ollut ongelma parin työkaverin kanssa ja olen nostanut kissan pöydälle silloin. Toisen kanssa selvitimme välit kaksin ja tulemme nykyään hyvin toimeen. Toisen kanssa ei järkipuhe auttanut (ei suostunut puhumaan mulle, ei edes tervehtinyt) ja vein asian esimiehelle ja asioita selviteltiin vieläkin ylempänä. Lopputulemana kollega vaihtoi osastoa.
Työpaikalla ei kannata alkaa tuolle puhumattomuuslinjalle, se on selkeää kiusaamista ja vaikuttaa koko työyhteisöön eikä vain sinuun ja kolleegaasi jolle et puhu.
Tuosta toisen kanssa tapauksesta ei ota selvää, kumpi teistä se ongelman oli ratkaisun esteenä. Tuo "ei suostunut puhumaan mulle" kun voi tarkoittaa täsmälleen ihan mitä tahansa, puhetta tai vaatimuksia.
Ja noin yleisesti ottaen minä ratkaisen ongelman kusiperseiden kanssa velvoitetusta kommunikoinnista siten, että aloitan keskustelun sillä, että esimiiehen velvoittamana tervehdin ja keskustelen. En tietenkään kieltäyty määräyksestä keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkakiusaajat syyttävät aina muita työpaikkakiusaajaksi silloin kun he joutuvat tosipaikan eteen eli vastaamaan kiusaamisestaan. Jos sinua olisi tosiaan työpaikkakiusattu jo kaksi vuotta, olisit jo aikoja sitten tuonut asian esille, etkä vasta nyt kun sinua laitetaan vastuuseen tekemisistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sä kiusaaja jos et suostu puhumaan jollekulle, siitä on selkeästi tullut ongelma jonka sinä olet aikaansaanut. Tuo ei ole tapa ratkaista ongelmia työyhteisössä. Minullakin on ollut ongelma parin työkaverin kanssa ja olen nostanut kissan pöydälle silloin. Toisen kanssa selvitimme välit kaksin ja tulemme nykyään hyvin toimeen. Toisen kanssa ei järkipuhe auttanut (ei suostunut puhumaan mulle, ei edes tervehtinyt) ja vein asian esimiehelle ja asioita selviteltiin vieläkin ylempänä. Lopputulemana kollega vaihtoi osastoa.
Työpaikalla ei kannata alkaa tuolle puhumattomuuslinjalle, se on selkeää kiusaamista ja vaikuttaa koko työyhteisöön eikä vain sinuun ja kolleegaasi jolle et puhu.
Tuosta toisen kanssa tapauksesta ei ota selvää, kumpi teistä se ongelman oli ratkaisun esteenä. Tuo "ei suostunut puhumaan mulle" kun voi tarkoittaa täsmälleen ihan mitä tahansa, puhetta tai vaatimuksia.
Ja noin yleisesti ottaen minä ratkaisen ongelman kusiperseiden kanssa velvoitetusta kommunikoinnista siten, että aloitan keskustelun sillä, että esimiiehen velvoittamana tervehdin ja keskustelen. En tietenkään kieltäyty määräyksestä keskustella.
No aika paha kiusaaja on jos ei edes tervehtimään pysty. Tuollaisia tapauksia löytyy duunareista ja niiltä aloilta joihin ei vaadita mitään koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee mieleen eräs mun aikaisempi esihenkilö jolla piti koko ajan olla joku vihollinen. Esihenkilö lopetti aina puhumisen sille henkilölle jota piti vihollisenaan. Hän oli mm. pari vuotta puhumatta yhdelle alaiselleen kun epäili että hän vakoilee ja kertoo tämän esihenkilön tekemisistä ylemmälle johdolle. Oli hyvin yksinäinen ja jotenkin säälittävä tapaus. Olen nyt eri työpaikassa mutta kuulin että tämä tyyppi on jatkanut edelleen samalla linjalla, puhumattomuuden kohteet ovat vaan vaihtuneet.
Mykkäkoulu on lapsellista touhua, älä ap alennu moiseen. Vaikka koet ettet tule toimeen toisen ihmisen kanssa niin säilytä välit edes jotenkin. Muuten asia kusee omaan nilkkaasi niinkuin nyt on käynyt.
Puhumattomuus ei ole oikea tapa hoitaa ongelmia työpaikalla. Miten tuohon kokemaasi työpaikkakiusaamiseen on viimeisen kahden vuoden aikana puututtu ja mitä olet itse asialle tehnyt?
Ennen muinoin tuollainen oli yleistä.
Pääsin töihin paikkaan, jossa vakkarina oli paikallinen julkkis.
Hän alentui puhumaan minulle vain jos oli täysin pakko sanoa jotain työasiaa. Ei tervehtinyt ikinä.
Kerran sitten tapasimme erään kirpparin ovella, kun hän oli tulossa ulos ja minä menossa sisälle. Aioin kulkea "tuntematta" ohi, kuten olin töissä tottunut, mutta hänpä puhkesikin puhumaan ja selittämään, miksi oli asioimassa siellä.
Tämä kadulla avautuminen ei tietenkään tarkoittanut sitä, että käytöksensä työpaikalla minua kohtaan olisi muuttunut. :D
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin tuollainen oli yleistä.
Pääsin töihin paikkaan, jossa vakkarina oli paikallinen julkkis.
Hän alentui puhumaan minulle vain jos oli täysin pakko sanoa jotain työasiaa. Ei tervehtinyt ikinä.
Kerran sitten tapasimme erään kirpparin ovella, kun hän oli tulossa ulos ja minä menossa sisälle. Aioin kulkea "tuntematta" ohi, kuten olin töissä tottunut, mutta hänpä puhkesikin puhumaan ja selittämään, miksi oli asioimassa siellä.
Tämä kadulla avautuminen ei tietenkään tarkoittanut sitä, että käytöksensä työpaikalla minua kohtaan olisi muuttunut. :D
Minulla vastaava kokemus. Moni työkaveri tervehtii huomattavan ystävällisesti hymyillen ja kysyy miten menee kun näkee työpaikan ulkopuolella. Työpaikalla eivät ikinä sano/kysy mitään, vaivaantunut tervehtiminen. Johtuuko ehkä siitä että kotiväelle jonka kanssa vapaa-ajalla ollaan liikenteessä halutaan antaa päinvastainen kuva todellisuudesta ja esitetään mukavaa työkaveria?
Jotkut miehet työpaikalta jotka ovat vaimon kanssa liikenteessä pelästyvät sen sijaan pahanpäiväisesti jos näkevät minut vapaa-ajalla. Oletan että ovat ihastuneita :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sä kiusaaja jos et suostu puhumaan jollekulle, siitä on selkeästi tullut ongelma jonka sinä olet aikaansaanut. Tuo ei ole tapa ratkaista ongelmia työyhteisössä. Minullakin on ollut ongelma parin työkaverin kanssa ja olen nostanut kissan pöydälle silloin. Toisen kanssa selvitimme välit kaksin ja tulemme nykyään hyvin toimeen. Toisen kanssa ei järkipuhe auttanut (ei suostunut puhumaan mulle, ei edes tervehtinyt) ja vein asian esimiehelle ja asioita selviteltiin vieläkin ylempänä. Lopputulemana kollega vaihtoi osastoa.
Työpaikalla ei kannata alkaa tuolle puhumattomuuslinjalle, se on selkeää kiusaamista ja vaikuttaa koko työyhteisöön eikä vain sinuun ja kolleegaasi jolle et puhu.
Tuosta toisen kanssa tapauksesta ei ota selvää, kumpi teistä se ongelman oli ratkaisun esteenä. Tuo "ei suostunut puhumaan mulle" kun voi tarkoittaa täsmälleen ihan mitä tahansa, puhetta tai vaatimuksia.
Ja noin yleisesti ottaen minä ratkaisen ongelman kusiperseiden kanssa velvoitetusta kommunikoinnista siten, että aloitan keskustelun sillä, että esimiiehen velvoittamana tervehdin ja keskustelen. En tietenkään kieltäyty määräyksestä keskustella.
Kirjoitin tuohon että ei suostunut puhumaan mulle, ei edes tervehtinyt. Mielestäni jos ei edes tervehtimään pysty on asiat todella huonosti ja toinen osapuoli yrittää mielenosoituksellisesti viimeisenä oljenkortenaan käyttää täyttä puhumattomuutta.
Kiusaamiseksi ainakin ammattilaiset luettelevat mykkäkoulun, tämän palstan mielipide voi tietenkin olla eri.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/ala_alistu_tyopaikkakiusaami…
https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perustee…
Olisin irtisanoutunut tuollaisesta syytöksestä. Miksi itse et ole kiusaajasta tehnyt valitusta? Hae uutta työtä. Sitä ennen nosta kissa pöydälle asiasta.