Luuletko että sinua on joskus pidetty hieman outona?
Kommentit (13)
jotka saavat mun puolestani pitää mua outona jatkossakin. :D
En tiedä olenko outo - tai jos olen niin onko sillä loppujen lopuksi väliä?
En aina ole samaa mieltä asioista muiden kanssa, joskus pidän sen omana tietonani ja joskus jaan ajatukseni muitten kanssa. En aina kulje valtavirran ajatusten mukaan.
Itse pidän itseäni normaalina. En ehkä kaikilta osin tavallisena, mutta silti normaalina.
Minusta jokainen on omalla tavallaan outo. Ei ole ketään kenestä ei niin voisi sanoa jos tahtoo!
paljon outona :) En pidä itseäni outona. Minä olen se normaali ja muut outoja. Ne ei vaan tajua sitä :)
Miehen suku on tosi mukavaa sakkia, mutta hyvin pidättyväistä mitä elämiseen ja olemiseen tulee, tunteita ei juuri näytetä, hyvä jos hautajaisissa voi kyyneleen tirauttaa hiljakseen.
No mä sitte, tällanen herkästi syttyvä... Mä puhun liikaa, nauran liian kovaa, uskallan olla esillä, nauran ku naurattaa, itken ku itkettää. Mä itken kaikissa kirkonmenoissa niin että räkä turisee vaan, itkin sairaalassa kun miehen sisko ajoi kolarin ja oli lastensa kanssa päät ja raajat paketissa (ja jokainen silmät pyöreenä katto, että mikä tolle tuli..). Uskallan sanoa, kun on asiaa ja kysyä kun tarviin tietoa.
Olen outo - tässä piirissä.
mut ei sen niin väliä mä oon tällänen:)
että olen lestadiolainen, niin silloin varmaan moni.
Ihmiset pitävät mua yleensä erittäin fiksuna ja asiallisena ihmisenä. Että olen kuten he. Johtuu siitä, että säädän luontevasti käyttäytymistäni eri ihmisille sopivaksi. Todellinen luonne kaikkine piirteineen näyttäytyy vain lähipiirille. Ehkä tämä on aika yleistäkin?
Nykyisessä asuinpaikassani (ulkomailla) ei olla totuttu suomalaiseen suoruuteen. Huomaan aina silloin tällöin, että ihmiset ovat hämillään... Toisekeen en jaksa lätistä "small talkia" vaan puhun asiaa ja se jos mikä on outoa.
Pidetään minua kyllä Suomessakin outona.
Outoa.
Luulen, että minua pidetään monesti vähän vajaana, vaikka olen älyltäni ihan normaali.
monestakin eri syystä :D