Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei koskaan myönnä olevansa kateellinen?
29.01.2022 |
Kateus on tosi tavallinen tunne. Silti kukaan ei koskaan myönnä olevansa kateellinen kenellekään. Kukaan ei myönnä, että on vaikka kateellinen työkaverille ja siksi ilkeilee tälle. Kukaan ei myönnä, että on kateellinen ystävälle työpaikasta/parisuhteesta/lapsista/mistä ikinä ja siksi kommentoi ikävästi aiheeseen liittyen. Kukaan ei tule sanomaan, että kylläpä nyt olen kateellinen sille, jolla on elämässä juuri se asia, jonka itsekin haluaisin.
Miksi kateuden tunteminen on tabu eikä sitä myönnetä ääneen? Niitä tarinoita kyllä kuulee, että joku on joutunut kateuden kohteeksi, mutta kukaan ei koskaan myönnä olevansa se kateellinen. Miksi? Kyllä minä ainakin tunnen kateutta esimerkiksi alallani työuralla menestyneitä kohtaan ja heitä kohtaan, ketkä ovat täysin terveitä eikä mitään fyysisiä sairauksia ole.
Kommentit (34)
Mä voin kyllä myöntää olevani joskus kateellinen, mutta ei se tietääkseni tee musta ilkeää kateuden kohteelle. Voin ihan reilusti sanoa sille vaikka että vitsi olen kateellinen kun sulla on sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatellaan, että kateellinen haluaisi kateuden kohteelta pois ko. asian ja saada sen itselleen. Tuo koetaan itsekkäänä ja vääränä. Ei kukaan halua leimaantua itsekkääksi.
Siinä ei ole kaikki – kyse ei ole ihmisistä. Hallitus pystyy varmistamaan, että hallitus on hyvässä kunnossa ja että oikeudenkäynti tapahtuu samalla tavalla kuin sairaalassa. Jumala teki kolmiulotteisen Jumalan patsaan keskellä yötä.
Käytettävissä olevan energian ja resurssien lisäksi ajoneuvosi pystyy tarjoamaan sinulle runsaasti resursseja, kuten poliittista tiedustelutietoa tai taloudellisia resursseja.
Jokainen, joka tekee synnin, rikkoo myös lain; sillä synti on lain rikkominen.
Että mä inhoan sitä, kun kateudella perustellaan ilkeää käytöstä!
Mua kiusattiin eräässä työpaikassa rankasti. Esimiehet koittivat selittää, että ilkeä käytös johtuu siitä, kun muut ovat kateellisia, kun töihin tulee nuori, energinen ja ahkera ihminen. Ihan yksi lysti, jos tuo ärsyttää ja herättää kateutta, mutta se ei oikeuta kiusaamiseen!
Koska silloin myönnät ääneen ettet ole tyytyväinen itseesi/elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaaminen ja toisten kadehtiminen on hukkaenergiaa.
Kateus on ehkä ärsyttävin piirre suomalaisissa. Se joka myöntää olevansa kateellinen ei oikeasti sitä ole vaan lähinnä ihastelee esim "ai että mä oon niin kateellinen sun hiuksista". Toksinen kateellisuus on sitä että toivotaan toiselle pahaa ja haukutaan selän takana ja sabotoidaan tätä henkilöä yms kun oma elämä ei ole mennyt yhtä hyvin niin sitä pahaa oloa sitten puretaan niihin joilla käynyt parempi flaksi geenilotossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateuden tunnetta en myönnä tunteneeni koskaan. Toki nuorempana oli asioita, joita toivoin ja halusin. Vähän kirpaisi, kun muilla oli, mutta en tiedä oliko se ihan kateutta. Tuollaisia kirpaisuja ei ole ollut yli 20 vuoteen kuitenkaan.
Kyllä minä kateellinenkin olen. Ja voin sanoa sen. En käytä sitä tunnetta elämäni jarruna tai ilkeile toiselle siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kiinnostunut kuin itsestäni, joten on hirveän vaikea olla kateellinen muille.
Kyllä mä olen kateellinen, kun joku inhottava ihminen saa jotain sellaista, mitä ei ansaitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkas moni sanoo ääneen vaikka olevansa vaativa/vaikea/tylsä ihminen? Suurin osa osaa nimetä tuollaisen ihmisen, mutta itsessään harva tuollaisia piirteitä näkee. Sille on vaan sokea, mitä itse on.
Kyllä minä myönnän olevani kateellinen milloin millekin, en vaan sano sitä aina ääneen.
Sen kyllä voin ääneenkin sanoa, etten ole tyytyväinen kaikkeen elämässäni. Mutta näillä mennään nyt. Rahkeet eivät nyt parempaan riitä. Hyvin pärjää, kun ei ajattele asiaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus, häpeä ja syyllisyys - siinäpä vasta vaikea kolmikko myöntää tuntevansa. Silti tuttuja jokaiselle. Minä olin nuorempana tosi kateellinen monelle, mutten olisi ikinä sitä myöntänyt, en välttämättä edes itselleni. Kerroin itselleni satua siitä, kuinka ilkeät ajatukseni johtuivat jostain muusta syystä, yleensä kateuden kohteesta ja siitä, kuinka tyhmiä ne olivat 😃 Nyt keski-iässä en oikein kadehdi enää mitään tai ketään.
Tämä on puoluepoliittinen kysymys. Kaikki olettavat kateellisen olevan demari.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas moni sanoo ääneen vaikka olevansa vaativa/vaikea/tylsä ihminen? Suurin osa osaa nimetä tuollaisen ihmisen, mutta itsessään harva tuollaisia piirteitä näkee. Sille on vaan sokea, mitä itse on.
Kyllä minä ainakin olen tylsä ihminen. Ei mitään hauskaa, yllättävää eikä jännää täällä päin. Olen myös vaikea ja vxttunainen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kateellinen, kun joku inhottava ihminen saa jotain sellaista, mitä ei ansaitsisi.
Kuinkahan usein vaan luulet tämän jonkun ihmisen olevan "inhottava", muttet oikeasti edes tiedä, edes tunne häntä? Tämä on myös yksi tapa selittää tämä tunne itselleen niin että tietenkään tässäkään ei ole vika sinussa, vaan siinä "inhottavassa" ihmisessä!
Jos itsellä on kaikki hyvin niin miksi pitäisi kadehtia ketään?
Olen kateellinen niille, jotka osaavat hyvin soittaa sähkökitaraa. Kenellekään muulle en tiedosta olevani.
On eri asia myöntää olevansa kateellinen omassa mielessään tai tunnustaa asia vaikka läheiselle kahden kesken kuin sanoa se julkisesti ääneen.