Lue keskustelun säännöt.
40v ja mikään ei sytytä
27.01.2022 |
Paras mahdollinen työ, silti liika on liikaa ja ei mitään uutta. Ulkona on taaperrettu ja haettu virkeyttä, nyt mieluummin nökötän sisällä kun palelen talvipakkasessa. Villasulat ja lämmin teekuppi vie voiton. Urheillut olen koko ikäni, kilpaillut, opetellut uutta jne. Nyt se on pakkopullaa. Muutaman kerran viikossa ihan jees. Kesä ja lomat, sillon on parasta, mutta aika on lyhyt vuodesta. Ennen intohimoa oli ja seksikin oli kivaa, mutta sekin on koettu liian monta kertaa. Ei jaksa innostua kovin usein. Lapset kasvaa, joo.... yhtäaikaa ne on parasta, yhtäaikaa raskasta ja samaa päivästä toiseen. Velvotteita lisää. Ei, en ole masentunut. Korkeintaan tylsistynyt kun en keksi enää mitään mikä sytyttäisi. Ennen pidin talvesta, nyt inhoan sitä. Kesällä sentään voi syödä vaikka jätskiä puiston penkillä ja vaan olla. Mitä tällä elämän lopulla tekisi? Mistä kumpuaa joidenkin vanhojen ihmisten energisyys ja positiivisuus?
Kommentit (14)
Mulla on vähän samanlainen tilanne ja olo. Perusasiat ovat kunnossa, mutta jotenkin vaan elämä on tylsää ja menee sitä samaa rataa. Pitäisi ehkä keksiä uusia haasteita tai vaikkapa pikkureissuja viikonlopuiksi. Vai auttaisiko työpaikan vaihto, vaikea sanoa. En oikein tiedä, mikä saisi mielen virkeämmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka on oppinut tuntemaan maailman, on löytänyt vain ruumiin.
Sama. Syynä tähän tylsyyteen on se, että vaikka tulot on keskiluokkaa ja asumismenot kohtuulliset, silti kaikki maksaa tässä maassa ihan älyttömästi. Lähdeppä viettämään mökkiviikonloppua tai viikoksi kauemmaksi niin saat maksaa itses kipeäksi jos vähänkään aiot reissussa tehdä muuta kuin maata siellä mökissä. Ja siitä makoilusta ei raski maksaa 1000-1500e viikko. Kesällä voi tehdä asioita ulkona ja edullisesti, siksi se maistuu mutta kun vuodesta 8kk on kaikkea muuta. Lottovoiton tarvitsisi suomessa jotta pystyisi toteuttamaan omia halujaan.
tuttu osti huonokuntoisen kesämökin ja ryhtyi remppaamaan sitä ja laittamaan pihaa yms. soutuveneen ja uuden laiturinkin osti, käy välillä kalassakin ... koirakin tykkää kun ei tartte olla hihnassa mökillä
Kesämökki 3kk vuodesta. Ois kannattanut ostaa ympärivuotinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Itseäni masentaa alkava talviloma, ja osa paikoista suljettu tai menee aikaisin kiinni (raflat). Ulkona ihan älyttömän liukasta ja harmaata, ei oikein innosta. Avatkaa nyt edes ne salit 😒
Sama täällä. Kaikenlaista välillä miettii ratkaisuksi. Luostarielämää Aasiassa ja sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan, ehkä suorittamiseen uupuminen.
Elämä on suorittamista 90% ajasta lapsiperheellisellä ja työssäkäyvällä. Siihen ei terapia auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ja tv:stä tulee 24/7 pelkkää sontaa.
Keski-iän kriisin vaiheet:
1. Tyytymättömyys kaikkeen ilman ilmeistä syytä
2. Pinnallisista asioista ei löydy ratkaisua
3. Kaiken kyseenalaistaminen
4. Et pidä näkemästäsi itseäsi katsoessasi, mahdollisesti myös ulkoisesti, mutta erityisesti sisäisesti
5. Syvä sisäinen työskentely
6. Muutos, joka ylittää mielikuvituksesikin rajat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä! Aika pitkään koronan alettua jaksoin keksiä jotain kotona: illallisia, leffailtoja, saunailtana kylpylätunnelmaa. Nyt ei jaksa mitään. Mieskin jo ihmeissään ja luulee varmaan, että pakkaan kohta kamat ja lähden, kun hän on itse huono keksimään mitään. Lasten kanssa onkin helpompaa, kun he ovat niin täynnä elämää ja heissä näkee kehityksen ja innostuksen. Heidän seurassaan omakin mieli pysyy virkeänä ja iloisen. Me taas miehen kanssa ei keksitä enää uutta puhuttavaa. Onneksi oli edes vaalit, että oli jotain ihan uutta yhdessä pohdittavaa ja spekuloitavaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samanlainen tilanne ja olo. Perusasiat ovat kunnossa, mutta jotenkin vaan elämä on tylsää ja menee sitä samaa rataa. Pitäisi ehkä keksiä uusia haasteita tai vaikkapa pikkureissuja viikonlopuiksi. Vai auttaisiko työpaikan vaihto, vaikea sanoa. En oikein tiedä, mikä saisi mielen virkeämmäksi.
Nauti perusarjesta. Minä menin eroamaan hyvästä miehestä keski-iänkriisissäni, mikä oli elämäni pahin virhe.
Keski-iän kriisi.
Samat fiilikset, tosin mulla jatkunut jo viimeiset 7v.... olen siis 47v.