Lue keskustelun säännöt.
Miten erota ”hyvästä” suhteesta
27.01.2022 |
Olen ollut nyt parisuhteessa jo yli 10 vuotta, lapsia kaksi. Mies hyvä, pieniä vikoja lukuunottamatta. Elämä rullaa omalla painollaan ilman suurta draamaa ja kaikki ns. Hyvin (ei päihteitä, holtitonta eahankulutusta, väki..valtaa tai muutakaan akuuttia ongelmaa).
Ainut ongelma on se, etten rakasta miestäni enää laisinkaan, välillä vihaan häntä syvästi ja välillä olen vain välinpitämätön. Asiaa on yritetty korjata mutta siinä ei ole onnistuttu. Mies kysyy miten saisi minut taas rakastumaan itseensä mutten keksi yhtään mitään mitä voisi asialle tehdä.
Tähän asti olen tässä suhteessa pysynyt lasten takia ja siksi ettei mies ole halunnut erota. Nyt kuitenkin oma mitta on täynnä, mutten halua sukulaisten vihaa niskaani kun rikon lasten perheen ja kätän ”hyvän” miehen ilman että on oikeasti jokin akuutti syy.
Mistä saisin voimaa tehdä tämän muutoksen?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on, jännäkyrpää on saatava mekkoon silloin tällöin.
Ajattelin kyllä ihan pysyä sinkkuna ja selibaatissa seuraavat 2 vuotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen joutuu tekemään lyhyesti. Sitten vastaukset valmiina miksi. Ja menox. Ei ole mitään kauhean hyvää tapaa, vaikka kuinka haluaisi toiselle hyvän mielen. Rehellisenä eteenpäin. Jos ei rakasta, niin sitä ei varmaan tule. Viha ei ole hyvä toista kohtaan, niin parempi erillään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies on passiivinen vaikka et välitä hänestä-jopa vihaat häntä?
En tiedä. Sanoo vain että hän kyllä rakastaa minua eikä halua menettää minua. Muttei varsinaisesti tee mitään sen eteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies on passiivinen vaikka et välitä hänestä-jopa vihaat häntä?
En tiedä. Sanoo vain että hän kyllä rakastaa minua eikä halua menettää minua. Muttei varsinaisesti tee mitään sen eteen.
Ap
Tyhjästä on vaikea nyhjästä. Voit sanoa tämän vihaiselle suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Sen joutuu tekemään lyhyesti. Sitten vastaukset valmiina miksi. Ja menox. Ei ole mitään kauhean hyvää tapaa, vaikka kuinka haluaisi toiselle hyvän mielen. Rehellisenä eteenpäin. Jos ei rakasta, niin sitä ei varmaan tule. Viha ei ole hyvä toista kohtaan, niin parempi erillään.
No näinhän se pitäisi, mutta olen koko elämäni vihannut konflikteja ja välttelen niitä viimeiseen asti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Haluan erota" on aika hyvä ja selkeä tapa.
Älä sitten erotessasi ala ainakaan lapsista riitelemään..
Olisiko sinulla tarvetta terapialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis kuitenkin rakastanut miestäsi joskus? Jos olet, miettisin miksi rakkaus on hiipunut, onko siihen joku tietty syy ja onko asia korjattavissa? Rakastaako miehesi sinua, vai onko hänkin sinun kanssasi vain lasten takia?
Pitkissä suhteissa rakkaus myös usein muuttaa muotoaan. Ehkä rakkautta, jota tunsit miestäsi kohtaan joskus, ei voi saadakaan takaisin. Voitko silti tuntea sellaista rakkautta häntä kohtaan että haluat olla hänen kanssaan parisuhteessa?
Ehkä rakastatkin vielä miestäsi, mutta elämänne ei tarjoa sinulle sitä mitä kaipaat vaikka se ei suoraan ole miehesi vika. Kaipaatko esim. sinkkuaikojasi?
Olen itse pitkässä parisuhteessa (yhdessä yli 20 v.), ja rakkauden tunne vaihtelee. Ulkopuoliset tekijät vaikuttavat hyvin paljon. Esim. työstressi, vapaa-ajan vähyys, väsymys jne on mulle sellaisia tekijöitä, että ärsyynnyn miehelleni ihan pikkujutuista, jotka tavallisesti eivät ärsyttäisi.
Jos oikeasti vihaat miestäsi ja olet välinpitämätön hänta kohtaan, tuskin on kenenkään etu että jatkatte yhdessä. Erotkaa ystävinä.
Itse olin samassa tilanteessa exän kanssa. Hän ei millään halunnut erota, itse kylläkin ,enkä ollut uutta vailla. Tietoisena että olin attraktiivinen en kuitenkaan eronnut uusi kiikarissa, mutta ehkä helpompi erota, kun tietää oman arvonsa vapailla markkinoilla.
Mitenkö kävi.Onneksi ex löysi toisen ja meni pian naimisiin ja pian erosikin.Taas tuli kysymään miksi emme voi jatkaa.
Apua.Mitä vastata ,kun toinen on ihan kunnollinen ja kaikin puolin OK.
Nyt olemme olleet erossa kauan.Vieläkin soitellaan ja pidetään yhteyttä .
Sekin on ollut vaikeaa kauan, mutta nyt sujuu.
Itse elänyt yksin ajoittain, ihanissa suhteissa ajoittain.
Mietin,olemmeko ollenkaan luotu olemaan yhden ihmisen kanssa koko elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten erotessasi ala ainakaan lapsista riitelemään..
Olisiko sinulla tarvetta terapialle?
Meille tulisi yhteishuomtajuus, asiasta jo puhuttu yleisellä tasolla.
Olen hakeutunut julkiselle mielenterveyspuolelle mutten ole saanut mitään vastausta takaisin. Uskon että olen masentunut, mikä tietysti vie elämäniloa ja voi vaikuttaa tunteisiin. Siksikin vielä suhteessa olen. Että jos tilanne paranisi esim masennus lääkityksellä tai terapialla tai jollain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten erotessasi ala ainakaan lapsista riitelemään..
Olisiko sinulla tarvetta terapialle?
Meille tulisi yhteishuomtajuus, asiasta jo puhuttu yleisellä tasolla.
Olen hakeutunut julkiselle mielenterveyspuolelle mutten ole saanut mitään vastausta takaisin. Uskon että olen masentunut, mikä tietysti vie elämäniloa ja voi vaikuttaa tunteisiin. Siksikin vielä suhteessa olen. Että jos tilanne paranisi esim masennus lääkityksellä tai terapialla tai jollain.
Ap
Hyvä juttu! uskoisin että terapia aivan varmasti auttaisi, suuntaan tai toiseen. Vietättekö kahdenkeskistä aikaa ollenkaan? Ja toinen, onko teillä ns. omaa aikaa molemmilla riittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis kuitenkin rakastanut miestäsi joskus? Jos olet, miettisin miksi rakkaus on hiipunut, onko siihen joku tietty syy ja onko asia korjattavissa? Rakastaako miehesi sinua, vai onko hänkin sinun kanssasi vain lasten takia?
Pitkissä suhteissa rakkaus myös usein muuttaa muotoaan. Ehkä rakkautta, jota tunsit miestäsi kohtaan joskus, ei voi saadakaan takaisin. Voitko silti tuntea sellaista rakkautta häntä kohtaan että haluat olla hänen kanssaan parisuhteessa?
Ehkä rakastatkin vielä miestäsi, mutta elämänne ei tarjoa sinulle sitä mitä kaipaat vaikka se ei suoraan ole miehesi vika. Kaipaatko esim. sinkkuaikojasi?
Olen itse pitkässä parisuhteessa (yhdessä yli 20 v.), ja rakkauden tunne vaihtelee. Ulkopuoliset tekijät vaikuttavat hyvin paljon. Esim. työstressi, vapaa-ajan vähyys, väsymys jne on mulle sellaisia tekijöitä, että ärsyynnyn miehelleni ihan pikkujutuista, jotka tavallisesti eivät ärsyttäisi.
Jos oikeasti vihaat miestäsi ja olet välinpitämätön hänta kohtaan, tuskin on kenenkään etu että jatkatte yhdessä. Erotkaa ystävinä.
Varmasti sinkkuudenkaipuu on yksi isoimmista ongelmista. Tai oikeastaan en ole ollut sinkkuna lähes koskaan teini-iän jälkeen. Joten ehkö haluaisin olla ihan vaan omillani jossain vaiheessa.
Ap
Osaatko eritellä miksi vihaat miestä ? Kaikki on suhteessa ns. Hyvin, mutta silti vihaat häntä hetkittäin. Mitä asioita vihaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten erotessasi ala ainakaan lapsista riitelemään..
Olisiko sinulla tarvetta terapialle?
Meille tulisi yhteishuomtajuus, asiasta jo puhuttu yleisellä tasolla.
Olen hakeutunut julkiselle mielenterveyspuolelle mutten ole saanut mitään vastausta takaisin. Uskon että olen masentunut, mikä tietysti vie elämäniloa ja voi vaikuttaa tunteisiin. Siksikin vielä suhteessa olen. Että jos tilanne paranisi esim masennus lääkityksellä tai terapialla tai jollain.
Ap
Hyvä juttu! uskoisin että terapia aivan varmasti auttaisi, suuntaan tai toiseen. Vietättekö kahdenkeskistä aikaa ollenkaan? Ja toinen, onko teillä ns. omaa aikaa molemmilla riittävästi?
Yhdessä vietetty aina on ollut aika kortilla. Molemmilla paljon töitä, aina eri aikaan ja jos ollaan kotona niin usein lapset paikalla. Omaa aikaa molemmilla on riittävästi.
Ap
Uskot että olet masentunut? Älä halveeraa oikeasti masentuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen joutuu tekemään lyhyesti. Sitten vastaukset valmiina miksi. Ja menox. Ei ole mitään kauhean hyvää tapaa, vaikka kuinka haluaisi toiselle hyvän mielen. Rehellisenä eteenpäin. Jos ei rakasta, niin sitä ei varmaan tule. Viha ei ole hyvä toista kohtaan, niin parempi erillään.
No näinhän se pitäisi, mutta olen koko elämäni vihannut konflikteja ja välttelen niitä viimeiseen asti.
Ap
Ok. Sitten sinun pitää hankkia asunto erillään ja vain lähteä. Soittaa se puheluna. Laittaa luuri kiinni jos toinen huutaa. Vastata kirjallisesti lyhyesti tai olla vastaamatta. Numeronvaihto, some-esto. Jos jäät jaarittelemaan erosta diplomaattina ja kyselet lupia eroon, olet siinä suhteessa sitten seuraavatkin 10 vuotta. Hanki joku joka muuttaa sinut sieltä pois, esim. sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko eritellä miksi vihaat miestä ? Kaikki on suhteessa ns. Hyvin, mutta silti vihaat häntä hetkittäin. Mitä asioita vihaat?
Tähän jo kertaalleen vastasin mutta näytti kadonneen se viesti. Eli tosiaan on itsekäs välillä, useimmiten lsten kustannuksella. Ja suhteen alussa ollut valehtelua ja puhelimeni tonkimista, joka jättänyt luottamuspulan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Uskot että olet masentunut? Älä halveeraa oikeasti masentuneita.
No en ole saanut diagnoosia, joten en voi sanoa olevani masentunut. Mutta ymmärtääkseni itsensä vahingoittaminen, elämänilon puuttuminen ja yleinen apaattisuus ovat melko yleisiä masennuksen oireita ja minulla on niistä kaikkia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten erotessasi ala ainakaan lapsista riitelemään..
Olisiko sinulla tarvetta terapialle?
Meille tulisi yhteishuomtajuus, asiasta jo puhuttu yleisellä tasolla.
Olen hakeutunut julkiselle mielenterveyspuolelle mutten ole saanut mitään vastausta takaisin. Uskon että olen masentunut, mikä tietysti vie elämäniloa ja voi vaikuttaa tunteisiin. Siksikin vielä suhteessa olen. Että jos tilanne paranisi esim masennus lääkityksellä tai terapialla tai jollain.
Ap
Hyvä juttu! uskoisin että terapia aivan varmasti auttaisi, suuntaan tai toiseen. Vietättekö kahdenkeskistä aikaa ollenkaan? Ja toinen, onko teillä ns. omaa aikaa molemmilla riittävästi?
Ei kannata kehottaa jatkamaan, terapia vain pitkittää väistämätöntä eroa. Aloittaja ei halua olla miehen kanssa. Aloittaja ei rakasta miestä. Mieskin haluaisi sellaisen joka välittää aidosti. Vain jos aloittajaa kiinnostaisi todella mies, se olisi eri asia, näin ei ole tuon tekstin perusteella.
Miksi mies on passiivinen vaikka et välitä hänestä-jopa vihaat häntä?