Lue keskustelun säännöt.
Oletko kuuntelija vai ratkaisija?
24.01.2022 |
Siis tilanteissa, joissa joku valittaa sinulle puolisostaan, työpaikastaan, rahatilanteestaan tms.
Minä olen selvästi ratkaisija, ja huomaan etteivät ihmiset pidä siitä. Siis en jaksa kuunnella toistuvia itkuvirsiä samalta ihmiseltä, jos ei itse tee asialle mitään. Ei se sun mies valittamalla parane, joten eroa. Työpaikalla edelleen se pomo on pa$ka, eikä sinulla ole etenemismahdollisuuksia, joten päivitä cv ja ala lähetellä hakemuksia uuteen duuniin.
Yksi kaveri soittaa säännöllisin väliajoin ja valittaa miehestään. Se ei tee mitään, se ei osallistu mihinkään kustannuksiin, se juo liikaa ja huorittelee kännipäissään. Sanon aina, ettei sun ole PAKKO jatkaa tuollaista elämää. Säästä rahaa sen verran että saat vuokrattua oman asunnon ja lähde! Kaveri ei halua neuvoja, se haluaa vaan ruikuttaa siitä miehestään. Ärsyttävää!
Kommentit (7)
Ainakaan sinä et ole tunneälykäs. Jos ihminen kysyy neuvoa tai apua hän haluaa sitä. Jos ihminen kertoo ongelmastaan pyytämättä neuvoa, hän haluaa vain, että joku kuuntelee. Oletan, että ystäväsi ovat normaalilla järjellä varustettuja joten he tietävät, että työpaikkaa vaihtamalla pomokin vaihtuu. Sanoit itsekin, että sinä et jaksa kuunnella eli sun jaksamattomuus kuunnella menee ohi sulle avautuvien tarpeista jakaa huoliaan. Koska itse avauduit etkä kysynyt neuvoa niin nyt saat sellaisen. Opettele olemaan läsnä ihmisille ja ole vähättelemättä heidän ongelmiaan. Tunneälykkyyttä voi oppia. Älä tuputa ratkaisuja, jos niitä ei toivota.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelija.
Ratkaisijat ärsyttävät itseänikin. Tarjoavat monesti itsestäänselviä "ratkaisuja", joita tietysti olen itse harkinnut jo miljoona vuotta sitten. Luulevatko todella etten ole. Kuinka tyhmänä he muita oikein pitävät?
Ratkaisija ehdottomasti, ja sitä haluan muidenkin olevan, jos heille ongelmistani avaudun. Toki jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin sitten parempi olla hiljaa.
Kuuntelija. Etujen takia esitän kuuntelevani. Mieleen ne asiat ei jää. Sitten kiitetetään kuuntelemisesta ja kiitokseksi auttaa työn teossa.. 😂
Senkun höpöttää ja tekee puolet työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan sinä et ole tunneälykäs. Jos ihminen kysyy neuvoa tai apua hän haluaa sitä. Jos ihminen kertoo ongelmastaan pyytämättä neuvoa, hän haluaa vain, että joku kuuntelee. Oletan, että ystäväsi ovat normaalilla järjellä varustettuja joten he tietävät, että työpaikkaa vaihtamalla pomokin vaihtuu. Sanoit itsekin, että sinä et jaksa kuunnella eli sun jaksamattomuus kuunnella menee ohi sulle avautuvien tarpeista jakaa huoliaan. Koska itse avauduit etkä kysynyt neuvoa niin nyt saat sellaisen. Opettele olemaan läsnä ihmisille ja ole vähättelemättä heidän ongelmiaan. Tunneälykkyyttä voi oppia. Älä tuputa ratkaisuja, jos niitä ei toivota.
M44
Hyvin sanottu.
Tällä ohjeella oikeasti pääsee pitkälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luonnostani ratkaisija, vaikka haluaisin olla kuuntelija ja yritän koko ajan kehittää itseäni siihen suuntaan. Aika paljon työtä olen tehnyt asian kanssa, koska olen sellainen, että aivoni alkavat heti etsiä ratkaisuja kun joku kertoo ongelmastaan.
Alkuun olen päässyt sillä, että ratkaisun sijaan kysyn tarkentavia kysymyksiä sopivissa kohdissa. Purema kieltä, kun tekee mieli alkaa neuvoa.
Olen huomannut, että kuuntelijan roolissa on paljon helpompaa olla pidetty.
Jouduin myös tilanteeseen, jossa eräiden tiimissä toimivien ihmisten välillä oli ongelmia ja minua pyydettiin puuttumaan asiaan. Sen sijaan että olisin entiseen tapaani aloittanut tyyliin ”olen kuullut että täällä on ongelma X ja nyt meidän pitää…” kysyinkin aluksi, mitä koolle kutsutulle tiimille kuuluu ja annoin heidän itse tuoda ongelman esille ja itse myös keksiä siihen ratkaisuja, joista sitten sovimme.
En minä puolituttuja ala neuvomaan, silloin olen siis kuuntelija. Pitkäaikaiselle ystävälle voin sanoa jotain, mutta varovasti. Sen mukaan, mitä arvelen yksilön kestävän.