Onko sinulla toisena nimenä äitisi tai isän nimi?

Ei, mutta etunimeni on samankaltainen kuin äitini toinen nimi. Kaunis, siksi varmaan.

Ei, ei mitään suvussa kulkevia nimiä. Onneksi.

Veljeni sai etunimekseen oman ja sitten kaksi isän kolmesta nimestä.

Siskoni ja minä saimme täysin suvun ulkopuoliset nimet, en tiedä, miksi. Olisihan noita vanhoja lähisukulaisten nimiä ollut kauniitakin, mistä valita.

Mulla ei edes ole toista nimeä, eikä meillä ole ollut mitään suvussa kulkevaa nimeä. Ei mun vanhemmilla eikä mun miehen suvussa, eikä siis ole lapsillakaan.

Ei, ensimmäinen nimeni on sama kuin isäni ensimmäinen nimi.

Ei.

Ei. Siskollani on äitini toinen nimi, sointuukin hänen nimeensä paljon paremmin kuin omaani. Olisin itsekin mielelläni laittanut lapselleni jonkun suvussa kulkevan nimen, mutta siihen sointui parhaiten nimi, jota ei suvustamme löydy.

No olen tätä asiaa korvanut kertomalla lapselleni tuhansia tarinoita suvusta ja sukumme historiasta( sukututkimus ja historia on lempiharrastuksiani), joten eiköhän sillä nimiasia ole korvattu :D

Ei ole. Ei harmita.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei mitään suvussa kulkevia nimiä. Onneksi.

Mikä perinteissä on pahaa? Niitä touteutettaessa kuulumme ketjuun.

Musta oman nimensä laittaminen lapselleen on narsistista ja muutenkin aika kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Musta oman nimensä laittaminen lapselleen on narsistista ja muutenkin aika kummallista.

Niin. Sitä tässä mietin että perustuuko vanhemman oman nimen tai samantyyppinen nimi lapselle: lapsen ihailuun (vaikka lapsi onkin oikeasti oma itsensä ja paras versio niin) vai onko tarkoitus tehdä lapsesta täsmälleen samanlainen "klooniversio" kuin itsestä, joka voisi olla narsistista ja vähän outoa. Varsinkin jos on kontrolloiva ja ei niin kiva vanhempi. Mutta vanhempi olisi mukava luonne, silloin "samanlaisuus" ei olisi varmaan niin haittaavaa, joidenkin seikkojen osalta.