Helpointa raskaaksi tuleminen on alle 30-vuotiaana

Mäkin laskin sen varaan, silti 35v tärppäs tokasta.

Jos olisi vakitöitä mistä maksetaan, tekisin heti.

N23

Vaikea sanoa helppoudesta, kun en edes yrittänyt saada lapsia alle 30-vuotiaana. Sain haluamani määrän lapsia haluamassani elämäntilanteessa, joten aika helppoa on elämäni ollut mummuun verrattuna.

No eiköhän kaikki nyt tiedä sen jo.

Edelleenkin: Ne jotka lapsia palavasti haluaa, alkavat yrittämään heti 18-25v.

Kaikilla ei ole siinä iässä mahdollisuuta syystä tai toisesta.

Missä iässä lapsen asiallisen tasoisen elämän kustantaminen on helpointa?

Iät ajat ollu tämäkin tiedossa. Krista Kiuru "kärsi" lapsettomuudesta kuulemma 10-vuotta eli alkoi yrittämäänkään lasta vasta 37-vuotiaana, joka on jo iäkäs lasten saannin kannalta. Oma moka tämäkin "kärsimys".

Meillä ensimmäisen lapsen yritysaika oli melkein vuosi.itse olin tuolloin 25v. Toista lasta yritimme puoli vuotta,olin silloin 27v. Kolmas lapsi tärppäsikin sitten toisesta yrityskierrosta ja olin tuolloin 36v..eli minä tulin helpommin raskaaksi näin vanhemmalla iällä :D

Onneksi ehdin synnyttää ainokaiseni muutamaa päivää ennen kuin täytin 30v.

Kolmekymppisenä ehtii vielä useimmiten ihan hyvin. Itse tulin raskaaksi 31-vuotiaana hyvin vaivattomasti. Tunnen myös paljon n. 35-vuotiaina ensimmäistä kertaa äidiksi tulleita.

Nelikymppiseksi asti ei kuitenkaan kannata luottaa hyvään tuuriinsa eikä edes hedelmöityshoitoihin, vaikka iäkkäitä ensisynnyttäjiä on yhä enemmän, viimeisimpänä esim. Krista Kiuru, 47 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä lapsen asiallisen tasoisen elämän kustantaminen on helpointa?

Ei kai se omasta iästä ole kiinni, vaan elämäntilanteesta. Tietenkin vakityössä oleva pystyy paremmin elättämään lapsen kuin vaikkapa opiskelija. Kun on pitkäaikainen työ, saa myös korkeampaa äitiysrahaa.

Mun mutsi toivoo, että hänen 42 vuotta täyttävä miniä tulisi vielä raskaaksi ja tekisi hänen pojastaan isän.

Vierailija kirjoitti:

Iät ajat ollu tämäkin tiedossa. Krista Kiuru "kärsi" lapsettomuudesta kuulemma 10-vuotta eli alkoi yrittämäänkään lasta vasta 37-vuotiaana, joka on jo iäkäs lasten saannin kannalta. Oma moka tämäkin "kärsimys".

Jos tapasi miehensä ollessaan 37-vuotias, sitten ymmärrän, muussa tapauksessa on kyllä venyttänyt aloittamista liian kauan. No, lopulta onnistui kuitenkin, vaikka ehkä on kurjaa olla mahdollisesti itse jo vaihdevuosissa, kun lapsi on uhmaiässä.

Kristiina xx kirjoitti:

Mun mutsi toivoo, että hänen 42 vuotta täyttävä miniä tulisi vielä raskaaksi ja tekisi hänen pojastaan isän.

Mitäs ihmeellistä siinä on? Toivoa voi aina oli otollisimmassa iässä tai ei. Tärkeintä tietysti se, että toive on pariskunnan itsensä eikä jonkun ulkopuolisen.

Kai siihen geenit eniten vaikuttaa miten helposti raskautuu, meillä on suvussa paljon lapsettomuutta.

Onneksi olen jo 50- vuotias ja saan painella paljaalla ilman ehkäisyä ja huolta raskaaksi tulemisesta.

Olen vela, joten tieto on näin 30v vain helpottava, pillerit eivät ole 100varma ratkaisu joten muutama jännittävän pelottava hetki on tullut koettua raskaustestin kanssa. Mutta nyt viimeistään luovutan munasolujani, jotta joku joka kaipaa lasta voi sen avullani saada.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi vakitöitä mistä maksetaan, tekisin heti.

N23

Ei nykyään kannata mitään laskea "vakityön" varaan. Ei enää ole sanansa vertaisia vakitöitä olemassakaan.

Nytkin koronan myötä moni ala kärsii ja potkuja satelee.

Silloin kun töitä on, kannattaa koittaa säästää edes vähän sukanvarteen. Mutta pienelläkin tulolla pärjää vauvan kanssa. Paljon voi säästää hankkimalla käytettynä tuotteita, esim. vauvan vaatteita, vaunut jne. Imetys onnistuessaan on ilmaista.

Loputtomiin ei kannata lapsen saantia lykätä. Tilanteet elää aina, mikään ei ole vakituista.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen jo 50- vuotias ja saan painella paljaalla ilman ehkäisyä ja huolta raskaaksi tulemisesta.

Onko vaihdevuosista kulunut jo aikaa vai mihin tuo perustuu?

Biologia ja henkinen kypsyys ei valitettavasti kulje käsi kädessä, ja nykyään tuo yhtälö alkaa olla todella hankala Suomessa, kun sukupolvien ketju on katkennut eikä lapsen kasvatukseen osallistu enää koko kylä ja isovanhemmat joilla sitä henkistä kypsyyttä jo on.

Monella kolmekymppisellä on täysin harhaiset kuvitelmat lisääntymiskyvyn säilymisestä.

On tullut kuultua kolmekymppisen suusta että ei ole lasten hankinta vielä moneen vuoteen ajankohtaista. Sitä kuvitellaan että ne lapset vaan tulee sormia napsauttamalla, kuin tilauksesta "sitten joskus".