Nyt se sitten tapahtui mullekin!

jos lähdet siitä ettet riko perhettäsi.

Minä tapasin tänään taas pienen ihastuksenpoikasen aikaansaaneen kollegani. Tapaan häntä muutaman kerran kuukaudessa ja sekoilen aina sanoissani hänen kanssaan palaveeratessani. Tänään palaverin päätyttyä halasimme (tämä on normaali tapamme) ja minä toivotin "Hyvää viikonloppua!" lähtiessäni. Näin tiistain kunniaksi... joopajoo...

Tilanne ei kuitenkaan ole niin "vakava" kuin sinulla, ap. En missään mielessä ole rakastunut tai menettänyt sydäntäni tälle miehelle. Meillä on vain yksi elämä ja minusta se pitää elää niin, että ei vanhana kaduta mikään. Kumpi sinua kaduttaisi; perheesi vai tämän miehen hylkääminen?

Veikkaan, että elämäsi on vain tällä hetkellä hieman arkista ja tylsää. Varmasti tämä mies on juu elämäsi rakkaus, kunnes taas seuraava ilmestyy eteen seuraavan arkisen ja tylsän jakson aikana.

valinta sekin. Minusta ap olet jo päättänyt lähteä....

Paitsi että mies asuu Suomessa, enkä ole häntä koko ikääni tuntenut. Ihan tuli vain ja veti maton alta. Nyt on se vaihe että joko mennään vauhdilla tai sitten tehdään stoppi koko hommalle. Ei vaan osaa stopata, kun tunteet vie mukanaan.

Oletteko te ihastuneet niitä, joilla on ollut selibaattia kuukausitolkulla vai onko teillä ollut kaikki "hyvin"?

veikkaan että huuma haihtuu siinä ajassa.

Pahoin pelkään ettei ole ja ehkä myös toivon niin. Olen tuntenut tämän miehen kauan ja alitajuisesti aina tiennyt että joskus...