Miehen äidiltä sormus
Olemme menossa naimisiin. Onkohan tökeröä kysyä miehen äidiltä sormusta? Hänellä on näyttävä korukokoelma, on 80-vuotias leski.
Kyse ei ole siitä, etteikö varaa olisi ostaa uutta sormusta, mutta olisi myös tunnearvoa vaikka sormusta joutuisi vähän muokkaamaankin.
Mutta onko tökeröä ehdottaa tätä miehelle?
Kommentit (19)
Kuka menee enää naimisiin nykypäivänä? Turhaa rahantuhlausta ja vuoden parin päästä kuitenkin ero. Mitä jäi käteen? Ahdistus ja rahan menetys.
Onko muita perillisiä? Voihan sitä pyytää kunhan ennakkoperinnöstä tulee merkintä, muuten tulee muiden sisarusten kesken varmasti sanomista. Etenkin jos joku arvokoru...
Vierailija kirjoitti:
On tökeröä.
On tosi törkeää.Koska henkilö elossa hän jaaka sormuksen tai korunsa ennen kuolemansa juuri sille kelle tahtoo , vaikka ei olisi sukua. Eihän sitä tiedä eroatteko viellä joskus? Palautaisitko sormuksen vai veisit kaniin?
Mitä miehesi äidin korut sinua liikuttavat?
Jos saat joskus perintönä, niin ok silloin.
Hanki oma "puhdas" sormus. Toisen sormukseen voi sisältyä vaikka edellisen omistajan murhemieltä. En hevin ottaisi käytettyä sormusta - sen verran olen myös taikauskoinen.
Niin no, jos ei itse tarjoa, niin älä mene kerjäämään.
Voi olla niinkin, ettei halua sinulle antaa, ei sitä koskaan tiedä.
Onko muita lapsia hänellä, kuin miehesi?
Sinänsä tuollainen sormus olisi upeasti erilainen ja sillä tosiaa olisi se tunnearvo, ja siitähän voisi tulla vaikka perintösormus, antaisit eteenpäin, omille/omalle lapsellesi.
Mutta toisaalta taas, jos teillä sattuisi tulemaan ero, niin sormus ei voisi jäädä sinulle, oikeastaan.
Jos anoppisi on 80-vuotias täytyy sulhasesi olla sen ikäinen, että pitäisi pystyä maksamaan sormuksesi. Miltä sinusta tuntuisi, jos aikanaan sinun miniäsi kuolaisi sinun korujesi perään. Anna olla, hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko havittelemasi sormus hänen sormessaan?
Ei nyt sentää ole :)
Mieheni on ainut perillinen, hänellä kylläkin on tytär.
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi äidin korut sinua liikuttavat?
Jos saat joskus perintönä, niin ok silloin.
Hanki oma "puhdas" sormus. Toisen sormukseen voi sisältyä vaikka edellisen omistajan murhemieltä. En hevin ottaisi käytettyä sormusta - sen verran olen myös taikauskoinen.
Olet pösilö. Joissakin suvuissa arvokkaat vanhat sormukset kulkevat vihkisormuksena sukupolvelta toiselle. Sormus annetaan joko tytölle tai pojan vaimolle kun heidät vihitään.
Nuo vanhat sormukset ovat tosiaan kalliitata arvoesineitä.
Ei todellakaan miniät ruinaa koruja. Ne annetaan jos anoppi niin tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppisi on 80-vuotias täytyy sulhasesi olla sen ikäinen, että pitäisi pystyä maksamaan sormuksesi. Miltä sinusta tuntuisi, jos aikanaan sinun miniäsi kuolaisi sinun korujesi perään. Anna olla, hyvä ihminen.
Eihän tässä ole kysymyskään rahasta, kuten ap jo toteaa.
Vaan tunnearvosta, että hänellä on miehensä äidiltä saatu, vanha sormus vihkisormuksena.
Sillä tosiaan on tunnearvoa, mutta mitäpä tämän palstan typerät mammat tietävät sellaisesta kuin tunnearvo ja vanhojen korujen arvostus.
Täällä vain hyökätään heti aloittajan kimppuun ja aletaan häntä ivailla ja pilkata ja syöksytään kimppuun kuin syöjättäret.
Tuollainen on elkkää puhdasta ilkeyttä ja pahantahtoisuutta ja kateuttakin.
Kuulostat eräältä Meghan Marklelta, joka olisi halunnut häihinsä kuningattarelta lainaksi kauniimman tiaran, koska piti siitä enemmän.
Voit varovasti tiedustella mieheltä. Hänen pitäisi tuntea äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppisi on 80-vuotias täytyy sulhasesi olla sen ikäinen, että pitäisi pystyä maksamaan sormuksesi. Miltä sinusta tuntuisi, jos aikanaan sinun miniäsi kuolaisi sinun korujesi perään. Anna olla, hyvä ihminen.
Eihän tässä ole kysymyskään rahasta, kuten ap jo toteaa.
Vaan tunnearvosta, että hänellä on miehensä äidiltä saatu, vanha sormus vihkisormuksena.
Sillä tosiaan on tunnearvoa, mutta mitäpä tämän palstan typerät mammat tietävät sellaisesta kuin tunnearvo ja vanhojen korujen arvostus.
Täällä vain hyökätään heti aloittajan kimppuun ja aletaan häntä ivailla ja pilkata ja syöksytään kimppuun kuin syöjättäret.
Tuollainen on elkkää puhdasta ilkeyttä ja pahantahtoisuutta ja kateuttakin.
Niin, eihän niillä koruilla ole miehen äidille mitään tunnearvoa, ja morsiamen tunnearvot ovat tietenkin tärkeämpiä.
Jos korua tarjotaan, sen voi ottaa vastaan tai kieltäytyä. Pyytäminen on törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi äidin korut sinua liikuttavat?
Jos saat joskus perintönä, niin ok silloin.
Hanki oma "puhdas" sormus. Toisen sormukseen voi sisältyä vaikka edellisen omistajan murhemieltä. En hevin ottaisi käytettyä sormusta - sen verran olen myös taikauskoinen.
Olet pösilö. Joissakin suvuissa arvokkaat vanhat sormukset kulkevat vihkisormuksena sukupolvelta toiselle. Sormus annetaan joko tytölle tai pojan vaimolle kun heidät vihitään.
Nuo vanhat sormukset ovat tosiaan kalliitata arvoesineitä.
Miten vain sinulle sopii.
Itse en anoppini koruja käyttäisi, vaikka saisin häneltä niitä. Antaisin tyttärelleni, koska anopin ja minun suhde ei ole rakastava. - Anoppi on kyllä antanut minulle korujakin lahjaksi. Käytän vain juhlissa, joissa hänkin on, kohteliaisuudesta. Minulla on tunnesuhde koruihini sen mukaan, keneltä olen ne saanut. Minulle koru on hyvin intiimi lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppisi on 80-vuotias täytyy sulhasesi olla sen ikäinen, että pitäisi pystyä maksamaan sormuksesi. Miltä sinusta tuntuisi, jos aikanaan sinun miniäsi kuolaisi sinun korujesi perään. Anna olla, hyvä ihminen.
Eihän tässä ole kysymyskään rahasta, kuten ap jo toteaa.
Vaan tunnearvosta, että hänellä on miehensä äidiltä saatu, vanha sormus vihkisormuksena.
Sillä tosiaan on tunnearvoa, mutta mitäpä tämän palstan typerät mammat tietävät sellaisesta kuin tunnearvo ja vanhojen korujen arvostus.
Täällä vain hyökätään heti aloittajan kimppuun ja aletaan häntä ivailla ja pilkata ja syöksytään kimppuun kuin syöjättäret.
Tuollainen on elkkää puhdasta ilkeyttä ja pahantahtoisuutta ja kateuttakin.
Niin, eihän niillä koruilla ole miehen äidille mitään tunnearvoa, ja morsiamen tunnearvot ovat tietenkin tärkeämpiä.
Jos korua tarjotaan, sen voi ottaa vastaan tai kieltäytyä. Pyytäminen on törkeää.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat eräältä Meghan Marklelta, joka olisi halunnut häihinsä kuningattarelta lainaksi kauniimman tiaran, koska piti siitä enemmän.
Mutta Katella on Dianan sormus! Vieläpä vihkisormus!
Ei se ihan hirveän tökeröä ole jutella ensin miehen kanssa, mutta tökeröä olisi vaatia tiettyä anopin sormusta. Otat sitten vastaan, mitä sieltä anopin korulippaasta annetaan. Jos se ei ole sinulle mieluisa on jo tökeröä kieltäytyä sitten siitä, mitä saisit.
Jos olet oikein viisas, niin mene miehen kanssa ihan vaan kultasepän liikkeeseen etsimään se sinulle sopivin. Pääsette kaikki vähemmällä tunteilulla.
Onko havittelemasi sormus hänen sormessaan?