Onko se jotenkin lohdullista, jos voi syyttää itseään asioista, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa?

Tämmöistä mietin tässä eilen ja tänään. Minulla on nyt pari päivää ollut surkea fiilis ja ajattelin, että se on vain omaa syytä ja olisi pitänyt tehdä x, y ja z.

Sitten aloin muistelemaan, miksi on surkea fiilis. Ensin olin kipeänä joulun ja uuden vuoden, meni kaikki suunnitelmat, olin yksin ja kipeänä olo sotki unirytmin, kun yöllä oli vaikea hengittää ja muutenkin kurja olo. Kipeänä olon takia ei pystynyt myöskään tekemään mitään sellaista, josta olisi saanut paremman fiiliksen, kuten ulkoilla. Sitten kun aloin toipua, alkoi talossa remontti ja oli siihen liittyviä huolia ja murheita sekä hässäkkää. Tuntuu että nämä viimeiset pari viikkoa on ollut umpisurkeuden täystykitystä ja siihen tämä kiristyvä pandemiatilanne epävarmuuksineen jälleen päälle.

Olen muutenkin huomannut, että usein etsin syytä asioille itsestäni, vaikka mitenkään realistisesti ajateltuna en olisi voinut asialle mitään tehdä. Onko se joku kontrolliharha, että jos ajattelee että oli oma vika, niin se asia olisi jotenkin vastaisuudessa hallittavissa ja estettävissä?