Lue keskustelun säännöt.
Äitien rooli 90-l vs. nyt
14.01.2022 |
Jäin miettimään ihan konkreettista mielikuvaa mikä äitiydestä on jäänyt 90-luvulta vs. nyt. Toki ysärillä moni kahlasi laman kourissa, mutta suurin osa vietti normaalia elämää kuitenkin.
Mitä asioita äidit tekivät silloin eri tavalla? Ja paljonko heillä meni aikaa mihinkäkin? Mietin vain kun tuntuu, että itsellä ei aika riitä mihinkään. Klo. 6 ylös ja aamutoimet, pukemiset ym ja lapset päikkyyn. Sieltä lähden rynnistämään 7.15 bussipysäkille ja vaihto metroon. Ehdin häthätää 8 töihin, välillä myöhästyn. Töistä pääsen vähän neljän jälkeen ja sama ravi takaisin, tosin nyt matka kestää melkein kaksi kertaa pitempään ja olen päikyllä noin 17.30 ja sieltä sitten roudaus kotiin, usein nälkää ja väsymystä itkevien pienten kanssa. Klo. 18 ollaan sisällä. Äkkiä ruokaa lapsille, sen jälkeen koululaisen kanssa läksyjen katsomista tai voi olla muskari jolla kulla. Mies kerkee kotiin töistä tässä vaiheessa.
Toinen lähtee pienten kanssa iltapuuhiin, toinen siivoaa, pyykkää ja valmistelee seuraavaa päivää. 20 maissa alkaa rauhoittuminen ja 21 yleensä lapset nukkuu. Sitten omat valmistautumiset, laskujen maksut, viesteihin vastaukset, suihku ja pyykkien ripustus jne.
22 yritän rauhoittua sänkyyn, mutta uni tulee vasta 23 jälkeen. Aamulla alusta.
Jäin miettimään kun muistan, että ysärillä äidit otti aurinko ja lapset viskattiin ulos leikkimään 2+ ikäisestä. Isät ei varmaan osallistuneet sitäkään vähää, mutta eipä tämä meidän arki nyt tuohon isän pikku autteluun kaatuisi.
Kommentit (5)
Olin vauvasta saakka paljon tätien luona hoidossa. Jostain syystä äiti ei halunnut antaa adoptioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole koskaan ollut kiire. Valis
Itse sain lapset ysärillä ja kyllä minun päivät oli täysiä aamusta iltaan. Onneksi minulle sattui työttömyysjakso siihen aikaan, kun lapset oli pieniä. Lasten isä kävi töissä, kotona nukkui ja söi ja muun ajan vietti harrastuksissaan. Jos aloittaja oli itse lapsi 90-luvulla, niin tietenkin hänen muistikuvat ovat erilaiset verrattuna hänen äitiinsä.
Tein 6 tuntia töitä päivässä eli matkojen ja kaupassa käynnin takia olin 8 tuntia poissa kotoa. Vuorokaudestani kului niin ollen kolmasosa töihin matkoineen, kolmasosa nukkumiseen ja kolmasosa muuhun (lasten kanssa oloon, siivoamiseen, kokkaamiseen, ruokailuun, harrastuksiin vientiin, läksyjen tarkistamiseen/läksyissä auttamiseen j.n.e). Ei ollut kiirettä. Oli vain täyttä elämää. Rahaa ei ollut liikaa, paljon tein itse ruuasta ompeluun, ja viikonloppuisin vaadin, että mies vietti paljon aikaa lasten kanssa jolloin sain omaakin aikaa ihan mihin halusin.
Lasten kasvaessa nostin työaikani ensin 7 tuntiin, sitten 8 tuntiin. Olen nyt todella tyytyväinen eläkeläinen ja mummi.
No ihan samaa se oli silloinkin ja isät kyllä osallistui arkeen. Kaksivuotiaita ei nakattu yksin ulos leikkimään.