Imetyksen lopetus ja mieliala
Moi!
Vertaistukea olen hakemassa imetyksen lopetuksen tuomaan tunnemyrskyyn. Jospa vertaiset saisivat jotenkin ymmärtämään, mistä tämä johtuu.
Minulla on maailman ihanin esikoistytär 1 v 7 kk. En suunnitellut tai valmistautunut imetykseen mitenkään, aloin vaan hommiin ajatuksena että ehkä vaikka vuosi jos se onnistuu? Vuosi kului ja siitä asti mielessä on ollut että haluaisin lopettaa, koska lapsi on ollut erittäin kiinni rinnassa ja toisinaan kun en ole antanut jatkuvasti rinnalla olla nyt taaperoikäisenä, se on aiheuttanut paljon kiukkua ja itkuakin lapselle eikä olla voitu enää vierekkäin nukkua, kun rinta on häirinnyt liikaa unia.
Muutaman viikon ajan olen hiljalleen vähentänyt imetystä, joka onkin odotuksista poiketen sujunut hyvin. Lapsi ei ole erityisen paljon rinnan perään ollut, 4 vrk olin jo imettämättäkin kunnes yhden pahan tilanteen tullen lapsi sai kerran ottaa rinnasta, sen jälkeen taas pari päivää ollut ilman. Hieman kättä vie rintoihin mutta sen kummemmin ei ole vailla ollut kun ajatukset on saatu heti käännettyä pois.
Nyt kuitenkin itsellä erityisesti iltaa kohden alkaa aivan hillitön itkuisuus, tuntuu niinkuin olisin hyljännyt lapseni tai jättämässä hänet kokonaan. Vaikka kyse on vain yhden ajanjakson eli imetyksen lopettamisesta, se tunne raastaa aivan järkyttävästi. Miksi? Minähän tätä toivoin ja lapsi tuntuu siihen ihan kivasti suhtautuvan ilman mitään isompia raivoja. Ennen kun luin näistä imetyksen päättymiseen liittyvistä tunnekuohuista, ajattelin että hah, itse en tuollaista takuulla koe kun olisin jo ollut aiemmin valmis lopettamaan.
Joka päivä tekisi mieli sortua, ottaa lapsi syliin ja antaa rintaa. Miksi? Meneekö tämä ohi vai onko joku äidin vaisto että tulisi vielä jatkaa? Nytkin syli märkänä olen kun itkettää niin pirusti tämä asia.
Yritän toki muilla tavoilla pitää lasta nyt lähellä, mutta tuon ikäinen nyt on semmoinen menoviikari ettei siihen tahdo rauhoittua..rinnalle toki aina rauhoittui. Isä laittaa tytön nyt iltaisin nukkumaankin, kun minun kanssani se ei varmaan tällä hetkellä onnistuisi.
Jakakaa omia kokemuksia, mietteitä, tsempatkaa tai jotain. Oon ihan rikki ja surun murtama vaikka itse tätä tosi paljon toivoinkin ja pitempään asiaa olen jo haaveillut.