Paras von Trierin elokuva?

En oikein suosittele mitään, vaikka elokuvallisesti hyviä ovatkin. Ahdistus ja paha olo on tullut niiden katsomisesta, tuntuu että se on itsetarkoitus. Nuorempana luulin, että ne ovat katsomisen arvoisia.

Melancholia.

Mä tykkäsin Melancholiasta sen fiiliksen ja visuaalisuuden takia. Toki Nymphomaniac oli kans jees, mutta siinä mentiin enempi tarina edellä. Antichrist oli katsottava, mutta siitä jäi vähemmän mieleen kuin noista kahdesta muusta saman trilogian leffasta.

Dogvillesta ja Manderlaysta en kauheasti tykännyt, siis niiden erikoisuus jaksoi kantaa sen yhden katselukerran.

Ei se Lars ole tehnyt YHTÄÄN hyvää elokuvaa, sekunda-Kaurismäki!🥱

Usein kaikki talot ja koko ympäristökin on yhtä tökeröä lavastetta!💩

Lisäksi käytös elokuvatapahtumissa aivan hullua 🤪! Huomionhakua!

Juuri näin, kuten kakkaemojilla paiskannut keskustelija sanoi. Pelkkää huomiohakua ja shokkiefektiä shokkiefektin perään. Tää tyyppi on tehnyt elokuvatuotteita erottumaan joukosta erilaisissa elokuvafestivaaleissa, oma lajityyppinsä tavallaan. Näillä tällaisillahan ei ole mitään annettavaa varsinaiselle elokuvayleisölle varsinaisena elokuvana. Lajityypin erikoiselokuvat ovat vähän kuin elokuvamaailman vastine catwalk fashion house -vaatteille, joilla ei voi edes niiden ahtauden ja huonojen leikkausten takia liikkua muotinäytöksen ulkopuolella versus oikeasti toimiva ja hyvännäköinen käytettävä vaate. Tää tapaus ei tee jälkimmäisiä. Egosentrikko joka yrittää shokeerata hinnalla millä hyvänsä.

Tuntuu, että sillä on joku tarve kiusata naisnäyttelijöitä, vie äärirajoille. No, saahan sillä tuloksia tietty. Liian ankea maailmankuva, aina sama ahdistava tunnelma.

Ei elokuva, mutta sarja Riget ja Riget II. Kolmososa on kuulemma tekeillä parhaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei elokuva, mutta sarja Riget ja Riget II. Kolmososa on kuulemma tekeillä parhaillaan.

Riget on kyl hyvä, unohdin et se on von Trierin. /6

Dogville. Harmittaa, ettei niin hienoa tarinaa kuvattu peruslavasteissa, se teatteriympäristö tekee visuaalisesti vähän yksitoikkoiseksi ja raskaaksi katsoa. Mutta tarina on tosissaan huippu, harvoin olen kokenut niin suurta voitonriemua kuin tuon elokuvan lopussa.

Enpä muista nähneeni yhtään Larsin elokuvaa, mutta se sairaalasarja oli paras sairaalasarja jonka olen nähnyt. Jää sykkeet taakse.

Minä näin Melancholian elokuvateatterissa silloin kun se ilmestyi ja muistan, että se teki minuun vaikutuksen. En mitenkään erityisemmin pidä Trierin muista elokuvista.

Breaking the Waves on ainoa, mistä pidän

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että sillä on joku tarve kiusata naisnäyttelijöitä, vie äärirajoille. No, saahan sillä tuloksia tietty. Liian ankea maailmankuva, aina sama ahdistava tunnelma.

Kiusata näyttelijöitä? Ai se että rooli on vaativa ja edellyttää voimakkaisiin fiktiivisen hahmon kokemuksiin eläytymistä on näyttelijän kiusaamista nykyään 😂

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkäsin Melancholiasta sen fiiliksen ja visuaalisuuden takia. Toki Nymphomaniac oli kans jees, mutta siinä mentiin enempi tarina edellä. Antichrist oli katsottava, mutta siitä jäi vähemmän mieleen kuin noista kahdesta muusta saman trilogian leffasta.

Dogvillesta ja Manderlaysta en kauheasti tykännyt, siis niiden erikoisuus jaksoi kantaa sen yhden katselukerran.

Just näin. Melancholia paras. Nymphomaniac lähellä sitä.