Millainen on aura ennen migreeniä?

Taitaa olla täysin yksilöllinen, jokaisella erilainen. Itse näen kirkkaita valopalloja ennen kohtausta.

Kuulostaa auralta. Minulla näkökentässä puutetta ja sahalaitaista kirkasta vipinää. Menee ohi noin vartissa jonka jälkeen alkaa jumputus päässä

Sorkkauatra. Tuli migreeni potunteossa.

Mulla sahanterää sateenkaaren väreissä.

Minulla näkyy kirkkaita sahalaitoja ja näkökenttä kapenee. Joskus puhe puuroutuu.

Pihasora, nurmikko tms. pinta näyttää aaltoilevan.

Kolmasti on vasemman silmän näkökenttään ilmestynyt C:n muotoinen alue, jossa kuva ikään kuin pikselöityy. Ekalla kerralla se oli aika pelottavaa. Meni tämäkin ohi noin varttitunnissa.

Kumma kyllä, nyt kun on kertynyt ikää niin migreenikohtaukset ovat huomattavasti harventuneet. Sentään jotain etua vanhenemisessakin!

Minulla ensin sumenee pieni alue näkökentän aika keskeltä, yleensä juuri sitä kohtaa en näe selkeästi, johon yritän katseen kohdistaa (esim. lukemani teksti). Muutaman minuutin päästä siinä alkaa näkyä kirkasta välkehdintää, vähän kuin jälkikuva, joka tulee kun on katsonut turhan kirkasta valoa. Aina en heti tiedäkään, onko kysymyksessä migreeniaura vai jälkikuva. Sitten se kirkas alue alkaa muistuttaa sahalaitaista kaarta, ja se on myös värikäs, kuin mikäkin neonvalo. Se laajenee ja siirtyy vähitellen kohti näkökentän laitaa. Joskus kaaria voi olla useampi, mutta ne ovat aina vain toisella puolen näkökenttää. Yleensä aura menee viimeistään tunnissa ohi, mutta joskus onkin alkanut uudelleen alusta pian ohi mentyään.

Ja sitten alkaa kolmen päivän päänsärky, joka minulla onneksi on aika lievää.

Keltainen aurausauton aura. Lumi lentää

Kaikenlaista. Näkö huononee yleisesti, haukottele toistuvasti, sanat ei tule oikein suusta, haistaa palaneen hajun (muut ei), joskus näkyy kuvioita tai välähdyksiä näkökentässä, väsymys ym.ym.

Mulla pari kertaa ollut aura. Esim. vauvapalsta näyttää silloin siltä, kuin se olisi sanomalehtipaperin lailla repäisty epäsiististi kahtia ja puolikkaat liitetty takaisin yhteen vähän väärästä kohden. Lukeminen on mahdotonta kun lause katkeaa puolivälissä näkökenttää kesken ja jatkuu jossain ihan eri rivillä.

Itsellä aura alkaa yleensä pienestä pisteestä näkökentässä, jonka huomaan esim. lukiessa kun tekstistä näyttää katoavan välistä kirjaimia. Se sokea piste alkaa kasvaa ja n. vartissa jo selkeä puutos näkökentässä, joka kestää joitakin minuutteja ja katoaa, jolloin sitten alkaa jomotus. Monesti ollut myös käsien ja kasvojen puutumista auran aikana tai sitä ennen.

Pahimmassa tähänastisessa aurassa näkökentästä puuttui hetken aikaa melkein puolet, jolloin suoraan eteenpäin katsoessani en nähnyt oikealle sivusilmällä kuten tavallisesti. Onneksi näitä ei kovin usein ole.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aura alkaa yleensä pienestä pisteestä näkökentässä, jonka huomaan esim. lukiessa kun tekstistä näyttää katoavan välistä kirjaimia. Se sokea piste alkaa kasvaa ja n. vartissa jo selkeä puutos näkökentässä, joka kestää joitakin minuutteja ja katoaa, jolloin sitten alkaa jomotus. Monesti ollut myös käsien ja kasvojen puutumista auran aikana tai sitä ennen.

Pahimmassa tähänastisessa aurassa näkökentästä puuttui hetken aikaa melkein puolet, jolloin suoraan eteenpäin katsoessani en nähnyt oikealle sivusilmällä kuten tavallisesti. Onneksi näitä ei kovin usein ole.

Niin, ja tosiaan tuo näköhäiriön alue on minullakin sellainen väreilevä/aaltoileva, jollaista monet ovat täällä kuvailleet.

- sama

Mulla alkaa voimakkaana huonovointisuutena, joka voi kestää tunnin, parikin ennen kuin päänsärky alkaa. Jos tässä vaiheessa jo tajuaa ottaa särkylääkkeen, olo helpottaa.

Näen kirkkaita valopalloja ja käsi usein puutuu ennen kuin kipu tulee.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ensin sumenee pieni alue näkökentän aika keskeltä, yleensä juuri sitä kohtaa en näe selkeästi, johon yritän katseen kohdistaa (esim. lukemani teksti). Muutaman minuutin päästä siinä alkaa näkyä kirkasta välkehdintää, vähän kuin jälkikuva, joka tulee kun on katsonut turhan kirkasta valoa. Aina en heti tiedäkään, onko kysymyksessä migreeniaura vai jälkikuva. Sitten se kirkas alue alkaa muistuttaa sahalaitaista kaarta, ja se on myös värikäs, kuin mikäkin neonvalo. Se laajenee ja siirtyy vähitellen kohti näkökentän laitaa. Joskus kaaria voi olla useampi, mutta ne ovat aina vain toisella puolen näkökenttää. Yleensä aura menee viimeistään tunnissa ohi, mutta joskus onkin alkanut uudelleen alusta pian ohi mentyään.

Ja sitten alkaa kolmen päivän päänsärky, joka minulla onneksi on aika lievää.

Minulla myös samantyylinen, eli jälkikuva jää näkökenttään liian pitkäksi aikaa. Yleensä valaisimen tms kirkkaan asian. Huomaan yleensä sen parhaiten tekstiä lukiessa kun tekstin eteen ilmestyy jotain. Joskus näkö menee kokonaan toisesta silmästä hetkeksi. Nykyään on käytössä migreeninestolääke, mutta auroja se ei estä. Niitä tulee lähes päivittäin.

Mulla alkaa myös sokeasta pisteestä näkökentässä, jonka jälkeen ilmestyy yleensä ensin yksittäinen väreilevä värikäs sahalaitakuvio (siksak) näkökentän laidalle. Sahalaitoja tulee koko ajan lisää kunnes ne peittävät lähes koko näkökentän. Näköhäiriö kestää mulla max 30min.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa auralta. Minulla näkökentässä puutetta ja sahalaitaista kirkasta vipinää. Menee ohi noin vartissa jonka jälkeen alkaa jumputus päässä

Sama. Jos otan heti tav.särkylääkkeen, menee ohi, ei tuu särkyä.

Joskus katoaa paloja näkökentän keskipisteen sivusta, joskus pieni vipattava piste juuri siitä mihin katse kohdistuu alkaa laajeta, kerran tuli putkinäkö jolloin katselin asioita kuin sumutunnelin läpi. Kerran näkyi erivärisiä verhomaisia lepattavia valoja, mutta auton parkkeerattuani ja tilannetta tarkkailtuani huomasin että revontulethan ne siellä lepattavat eikä migreeniaura, joten matka sai jatkua.