Teet kovatöisen villatakin mutta lopputulos on liian pieni - puratko työn vai mitä teet sille?
Juuri purin yhden jo vuosia vanhan riddarintekeleen joka oli vähän liian tiukka mutta hihat isot. Käytän langat toiseen työhön viimein (Metsänpeitto). Yksi palmikkoneuletakki on jo päätelty ja viimeistelty ja ollut päälläkin mutta on liian pieni ja sen taidan purkaa seuraavaksi.
Kommentit (6)
Mä yleensä sovitan töitä pitkin matkaa, ettei tarvitsisi purkaa koko tekelettä ja tarvittaessa muokkaan neuletta tehdessäni.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Jos lanka on sellaista että purkaminen onnistuu ja lanka on arvokasta, jota haluan käyttää jatkossakin, puran. Sitten jos kyseessä on hankalasti purettava lanka (esim. Riddariin käyttämäni Lettlopi) ja periaatteessa hyvä neule joka vaan ei sovi mulle, etsin sille käyttäjän, ellei lähipiiristä löydy niin UFF konttiin vaan. Teknisesti kelvottomat joutuu naapurin koiran pedin pehmikkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä sovitan töitä pitkin matkaa, ettei tarvitsisi purkaa koko tekelettä ja tarvittaessa muokkaan neuletta tehdessäni.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Jos lanka on sellaista että purkaminen onnistuu ja lanka on arvokasta, jota haluan käyttää jatkossakin, puran. Sitten jos kyseessä on hankalasti purettava lanka (esim. Riddariin käyttämäni Lettlopi) ja periaatteessa hyvä neule joka vaan ei sovi mulle, etsin sille käyttäjän, ellei lähipiiristä löydy niin UFF konttiin vaan. Teknisesti kelvottomat joutuu naapurin koiran pedin pehmikkeeksi.
Osissa tehtyä takkia ei pääse sovittamaan matkan varrella kun vasta saumojen ompelun jälkeen huomaa koon liian pieneksi. Lettlopi oli yllättävän helppo purettava vaikka olin hillonnut tuota tekelettä varmaan 5 vuotta jo, milloin tämä kaarrokeneulebuumi alkoikaan. Nyt on kerillä, pari tuntia siihen meni ja kuuntelin samalla youtubeluentoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä sovitan töitä pitkin matkaa, ettei tarvitsisi purkaa koko tekelettä ja tarvittaessa muokkaan neuletta tehdessäni.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Jos lanka on sellaista että purkaminen onnistuu ja lanka on arvokasta, jota haluan käyttää jatkossakin, puran. Sitten jos kyseessä on hankalasti purettava lanka (esim. Riddariin käyttämäni Lettlopi) ja periaatteessa hyvä neule joka vaan ei sovi mulle, etsin sille käyttäjän, ellei lähipiiristä löydy niin UFF konttiin vaan. Teknisesti kelvottomat joutuu naapurin koiran pedin pehmikkeeksi.
Osissa tehtyä takkia ei pääse sovittamaan matkan varrella kun vasta saumojen ompelun jälkeen huomaa koon liian pieneksi. Lettlopi oli yllättävän helppo purettava vaikka olin hillonnut tuota tekelettä varmaan 5 vuotta jo, milloin tämä kaarrokeneulebuumi alkoikaan. Nyt on kerillä, pari tuntia siihen meni ja kuuntelin samalla youtubeluentoja :)
Olet oikeassa. Just siksi suosin yhtenä kappaleena tehtäviä asioita, kun ne saa sovitettua matkan varrella.
Mitähän eroa meidän Lett Lopeilla on, mulla menee hermot aina jos sitä pitää purkaa pienikin pätkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä sovitan töitä pitkin matkaa, ettei tarvitsisi purkaa koko tekelettä ja tarvittaessa muokkaan neuletta tehdessäni.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Jos lanka on sellaista että purkaminen onnistuu ja lanka on arvokasta, jota haluan käyttää jatkossakin, puran. Sitten jos kyseessä on hankalasti purettava lanka (esim. Riddariin käyttämäni Lettlopi) ja periaatteessa hyvä neule joka vaan ei sovi mulle, etsin sille käyttäjän, ellei lähipiiristä löydy niin UFF konttiin vaan. Teknisesti kelvottomat joutuu naapurin koiran pedin pehmikkeeksi.
Osissa tehtyä takkia ei pääse sovittamaan matkan varrella kun vasta saumojen ompelun jälkeen huomaa koon liian pieneksi. Lettlopi oli yllättävän helppo purettava vaikka olin hillonnut tuota tekelettä varmaan 5 vuotta jo, milloin tämä kaarrokeneulebuumi alkoikaan. Nyt on kerillä, pari tuntia siihen meni ja kuuntelin samalla youtubeluentoja :)
Olet oikeassa. Just siksi suosin yhtenä kappaleena tehtäviä asioita, kun ne saa sovitettua matkan varrella.
Mitähän eroa meidän Lett Lopeilla on, mulla menee hermot aina jos sitä pitää purkaa pienikin pätkä?
Autoin välillä puikonpäällä ns. ratkomalla jos oli tullut suttu. Mutta niitä ei ollut montakaan. Ei muuten käyttäytynyt kuin esim. mohair jota ei pura hullukaan. En tiedä onko laatu nykyään jotenkin erilaista, karheampaa joka tarttuu paremmin kiinni?
Lahjoittaisin jollekin, mieluummin vaikka UFFille kuin purkuun, mutta olenkin hidas neuloja, enkä ole isotöisiä vaatteita tehnyt kuin pari.