Lue keskustelun säännöt.
Nyt yli 50v harmittaa, ettei ole avio/avoliittoa & lapsia
07.01.2022 |
Eikä edes kovin kummoista työtä! Myynnin puolella tavallinen työ, joskus 15 sitten olin markkinoinnissa ja olisi luvattu paikka keskijohdossa mutta en halunnut otta sitä vastaan, kun en halua että työ stressaa liikaa. Niinpä oon saman talon myyntiosastolla, ei ole kummoinen tehtävä tai palkka.
Pieni paritalon puolikas on, tosin lainaa myös.
Perhettä en tullut hankkineesi. Vuodet kuluivat, etsin sitä oikeaa, joka miehessä oli vaan jotain vikaa. Ja jos löysin joka oli mulle rakas, niin poikkeuksetta petti. Sit vaan joku päivä tajusin, että lapsia tuskin tulen koskaan enää saamaan.
Elämäni on työtä, matkustelua, tissuttelua kotona, baareissa ja ravintoloissa istumista, yhden illlan juttuja, nyt on pidempiaikainen ukko mut hän asuu Tallinnassa (suomalainen on), nähdään harvakseltaan. En edes jaksaisi hänen kanssaan lähisuhdetta, etä riittää. Silti jollain tasolla odotan sitä oikeaa.
Iso osa vanhoista kavereista perheellisiä, jos heitä jonnekin pyydän niin lapset ja mies tietysti aina etusijalla. Mulla on läheiset välit lapsuudenperheeseen, jotka asuu ihan lähellä, samoin toinen sisareni asuu samalla alueella.
Periaatteessa moni asia on hyvin, mutta pohjattoman yksinäinen olen. Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Mitä tästä elämästä lopulta jäi käteen, kuka mut muistaa kun olen kuollut? Miten vietän vanhuuteni, tuskin ketään vakimiestä edes löydän. Viina on alkanut maistua koko ajan enemmän ja käytännössä joka päivä juon pari kolme tölkkiä kaljaa, joskus enemmänkin.
Mitään harrastuksia ei ole. En edes ruokaa osaa laittaa. Siksi varmaan olen laiha, kun syön vaan jotain salaatteja. Yksin.
Mun elämä meni sit näin.
Kommentit (36)
Itse meinaan ottaa jonkun lemmikin, kun lapset muuttaa pois kotoa tai ehkä otan useamman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua tarvitaan vapaaehtoistyössä. On paljon ihmisiä joilla on hätä ja jotka ovat yksinäisiä.
Voit olla korvaamaton apu monelle, pelkkä seura ja juttukaverikin riittää monelle.
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä vapaaehtois työtä ja olla tarpeellinen muille ihmisille.
Voit ottaa lemmikin, lemmikkejä, ne kaipaavat hoitajaa, eivät pärjää yksin.
Meillä on yksi elämä, käytätkö sen murehtimiseen vai keksitkö jotain kivaa
Keksitty juttu. Joku katkeroitunut perheellinen yrittää puolustella vääriä valintojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella perhe haave on jo tuossa iässä mennyttä. Tuttu mies oli samantapaisessa tilanteessa vielä päälle 55-vuotiaana. Fitten sattui kohdalle sopiva nainen. Meni naimisiin tämän itseään nuoremman ksnssa ja nyt heillä on neljä lasta. Elämässä voi olla yllätyksiä.
No sulla vois olla kaikki nuo mainitsemasi asiat, ja silti et ois elämääsi tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samanlainen (mies) Olen tosin sikarikas, mutta sisälläni jäytää tyhjyys ja näköalattomuus.
Mietin jos tulisi fiksuja yhteisöllisiä kommuuneita myyntiin, niin varmaan muuttaisin sellaiseen.
Sulla voi käydä vielä niin että tapaat vaikka jonkun miehen, jolla on lapsia aiemmasta suhteesta. Saat vielä nauttia lapsenlapsista. Nyt on vuoden alku, tee lista mukavista asioista mitä haluaisit tänä vuonna tehdä. Ties vaikka tapaisit jonkun siellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa joka sun elämään vaikuttaa on, olet sinä itse.
Mitä haluat elämäsi olevan 10v päästä?
Samaa tissuttelua? Vai jotain muuta?
Itse päätät.
Vierailija kirjoitti:
Nautin kun naiset kärsii yksinäisyydestä. Ahahahahahah, oma vika.
Tuolla luonteella varmaan olet saanut ihan ansiosta olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata murehtia asioita, joille ei voi mitään, mutta kannattaa muuttaa asiat, joille voi. Ensimmäiseksi lopeta ryyppääminen, opettele laittamaan ruokaa ja hoitamaan itseäsi. Hanki lemmikkieläimiä, harrastuksia ja sisältöä elämääsi ruikutuksen ja itsesäälin sijaan.
No haluaisitko itse seurustella itsesi kanssa? Eli elintavat, asenne ja itsetunto kuntoon ja sitten voit harkita suhdetta. Monilla perheellisilläkin nuo em. asiat voivat olla rempallaan, että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä nyt ainakin juominen pois, se aiheuttaa masennusta. Aloita sen tilalla vaikka joku harrastus, ihan mikä vain kiinnostaa, tai vaikkei niin kiinnostaisi aluksi niin kuitenkin, ainakin ulkoilu on hyvä ja piristää mieltä.
Kaikkein turhinta on murehtia kuka sua kaipaa kun olet kuollut. Mitä väliä sillä on kun olet kuollut. Väliä on sillä miten elät. Jostain pitää löytää elämäniloa, ei kuitenkaan päihteistä, se vain pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin kun naiset kärsii yksinäisyydestä. Ahahahahahah, oma vika.
Tuolla luonteella varmaan olet saanut ihan ansiosta olla yksin.
Toiset kärsii yksinäisyydestä, toiset nauttii siitä. Yrityksesi loukata oli todella heikko.
Pidätkö lapsista noin muuten?
Moni lapseton on saanut mielekästä puuhaa tukihenkilönä tai varamummona toimimisesta.
En ymmärrä valitusta.
Tieteen ja sukupuolentutkimuksen mukaan nainen on onnellisimmillaan yksin.
Itse taas olen tyytyväinen, että väistin luodin. Kerran melkein päädyin naimisiin, mutta mies onneksi jäi kiinni pettämisestä ja häät peruuntui. Silloin olin ihan itsemurhan partaalla, mutta enää minulle ei edes kelpaa kukaan. En ihan helpolla luovu tästä omasta rauhasta johon olen tottunut.
Koskettava tarina. Tapaan työssäni paljon yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä ja se ei ole leikin, eikä varsinkaan vahingonilon asia. Joka irvailee siitä toiselle on todella kypsymätön, itse samasta asiasta salaa kärsivä tai muuten vaan yksinkertainen tyhmä. Oikeasti voimia kaikille yksinäisyydestä kärsiville, voit olla myös perheellinen ja samaan aikaa kokea ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Ei ole naurun asia!!!
Voit tehdä vapaaehtois työtä ja olla tarpeellinen muille ihmisille.
Voit ottaa lemmikin, lemmikkejä, ne kaipaavat hoitajaa, eivät pärjää yksin.