Lue keskustelun säännöt.
Nyt yli 50v harmittaa, ettei ole avio/avoliittoa & lapsia
07.01.2022 |
Eikä edes kovin kummoista työtä! Myynnin puolella tavallinen työ, joskus 15 sitten olin markkinoinnissa ja olisi luvattu paikka keskijohdossa mutta en halunnut otta sitä vastaan, kun en halua että työ stressaa liikaa. Niinpä oon saman talon myyntiosastolla, ei ole kummoinen tehtävä tai palkka.
Pieni paritalon puolikas on, tosin lainaa myös.
Perhettä en tullut hankkineesi. Vuodet kuluivat, etsin sitä oikeaa, joka miehessä oli vaan jotain vikaa. Ja jos löysin joka oli mulle rakas, niin poikkeuksetta petti. Sit vaan joku päivä tajusin, että lapsia tuskin tulen koskaan enää saamaan.
Elämäni on työtä, matkustelua, tissuttelua kotona, baareissa ja ravintoloissa istumista, yhden illlan juttuja, nyt on pidempiaikainen ukko mut hän asuu Tallinnassa (suomalainen on), nähdään harvakseltaan. En edes jaksaisi hänen kanssaan lähisuhdetta, etä riittää. Silti jollain tasolla odotan sitä oikeaa.
Iso osa vanhoista kavereista perheellisiä, jos heitä jonnekin pyydän niin lapset ja mies tietysti aina etusijalla. Mulla on läheiset välit lapsuudenperheeseen, jotka asuu ihan lähellä, samoin toinen sisareni asuu samalla alueella.
Periaatteessa moni asia on hyvin, mutta pohjattoman yksinäinen olen. Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Mitä tästä elämästä lopulta jäi käteen, kuka mut muistaa kun olen kuollut? Miten vietän vanhuuteni, tuskin ketään vakimiestä edes löydän. Viina on alkanut maistua koko ajan enemmän ja käytännössä joka päivä juon pari kolme tölkkiä kaljaa, joskus enemmänkin.
Mitään harrastuksia ei ole. En edes ruokaa osaa laittaa. Siksi varmaan olen laiha, kun syön vaan jotain salaatteja. Yksin.
Mun elämä meni sit näin.
Kommentit (36)
Jos kaikki, mitä kirjoitit, on totta, niin suhtaudun suurella myötätunnolla. Olen pahoillani myös toisten töykeistä ja typeristä kommenteista.
En tiedä, mistä kaikista syistä kohdallesi ei perhettä tullut. Se on varmasti hyvin surullinen asia. Ehkä voisit käsitellä asiaa vaikka terapiassa tai muiden samassa tilanteessa olevien kanssa? Kuulostat masentuneelta.
Perheestä ajattelen, että se on parasta elämässä, mutta toisaalta lasten muutettua pois kotoa, on kuitenkin enimmäkseen oltava itsekseen ja keksittävä harrastuksia ja muita ihmissuhteita olisi hyvä olla perheestä huolimatta.
Kannustan myös avoimesti juttelemaan elämäsi kipeimmistä kokemuksista, se auttaa prosessoimaan ja lievittämään surua. Toivottavasti saat vielä lohtua ihmissuhteista elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että on liian myöhäistä suunnitella omaa elämää. Voisitko alkaa kummiksi johonkin järjestöön tai lastensuojelun tukiperheeksi? Kyllä ne lapset ja nuoret muistaisivat sinut kuolemasi jälkeen. On monia tapoja jättää positiivinen jälki toisen ihmisen elämään. Kyllä sinunkin polku voi vielä löytyä.
Olitko nuorena samanlainen kuin minä eli miehet juoksee karkuun?
N25
Parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Itse voit tehdä elämästäsi ihan niin hyvää tai huonoa kuin haluat. Tämä on omissa käsissäsi
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma syy jos vain osaat hakea vikoja miehistä, mutta se on yleinen vika naisissa.
Miehistä ei tarvitse hakemalla hakea vikoja. Ne kyllä näkyy päivänselvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas olen tyytyväinen, että väistin luodin. Kerran melkein päädyin naimisiin, mutta mies onneksi jäi kiinni pettämisestä ja häät peruuntui. Silloin olin ihan itsemurhan partaalla, mutta enää minulle ei edes kelpaa kukaan. En ihan helpolla luovu tästä omasta rauhasta johon olen tottunut.
Noh, veikkaan ettei sinua kukaan edes halua. Ehkä sänkyyn kelpaat, mutta et muuhun.
Oletpa ilkeän julma ihminen.
Minä sain puolison ja lapsia, mutta puoliso on osoittautunut peliriippuvaiseksi ja työelämään hän ei ole osannut siirtyä ennen kuin keski-iässä.
Tekee osa-aikatyötä matalapalkka-alalla.
Lapsista 2 kehitysvammaista ja muilla muita terveysongelmia.
Toki rakastan lapsiani ja myös puolisoani, mutta ei se perhe aina suurta onnea takaa.
Elämä näyttää sujuvan, niin sitten nykäistään matto alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoanlaiton opettelu voi oikeasti olla kivaa. Etsi joku hyvän kuuloinen resepti ja opettele :) (äläkä lannistu ensimmäiseen vastoinkäymiseen keittiössä. niitä tulee kaikille)
Mä olisin ap onnellinen, jos mulla olisi sun kaltainen elämä. Valis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä on varmaan jotain ikärajoja mutta miten olisi esim. toiminta sijaismummina/äitinä?
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Minä sain puolison ja lapsia, mutta puoliso on osoittautunut peliriippuvaiseksi ja työelämään hän ei ole osannut siirtyä ennen kuin keski-iässä.
Tekee osa-aikatyötä matalapalkka-alalla.
Lapsista 2 kehitysvammaista ja muilla muita terveysongelmia.
Toki rakastan lapsiani ja myös puolisoani, mutta ei se perhe aina suurta onnea takaa.
Elämä näyttää sujuvan, niin sitten nykäistään matto alta.
Säälittävää. Ihmiset jotka ei ole työelämässä on säälittäviä. Minä olin 2vk ajan kun lapsen sain poissa töistä mutta sitten heti takaisin ja vauva päiväkotiin.
2 viikkoa? :D Omiasi höpiset nyt. Vai oletko vauvan isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo yli 50v. Eikö sun ystävillä ala olemaan lapset jo isoja ja/tai aikuisia? Itse olen sun ikäinen eikä mulla kyllä lapset estä enää tekemisiä ja näkemistä.
Ala harrastamaan jotain, mene vaikka johonkin kokkikurssille.
Sun silmissä varmasti monen perheellisen ja avioituneen elämä näyttää täydelliseltä mutta ei se sitä ole, monen elämä kulissia, puolisot pettää yms.
Jos lapsia halusit, niin olisi varmaan kannattanut tehdä asian eteen jotain? Et kuitenkaan tehnyt, joten eiköhän sulla ole ihan hyvät syyt ole siihenkin olleet. Turha surra päätöksiä jotka on tehnyt sen hetken halujen mukaan. Olethan silloin aikoinaan elänyt omien päätösten mukaan mieluisaa elämää. Vieläkin olisi mahdollista toimia esim tukiperheenä. Suretko taas 10v päästä kun et sitäkään tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mahdollisuutta pystyisitkö alkamaan tukiperheeksi? Niistä on kova pula Suomessa. Esim 1 vkonloppu/kuukausi
Minä taas nautin OMASTA elämästäni ilman miestä tai lapsia.
Elän melko "hiljaista" ja "hidasta" -monen muun mielestä varmasti todella tylsää- arkista elämää. Ja rakastan sitä❤️
Mitä suotta enää harmitella jos ei ole asiaan aikoinaan kyennyt vaikuttamaan. Hyvä puoli on että jää enemmän rahaa kun ei sitä tarvitse jakaa. Saa laittaa omiin harrastuksiin enemmän rahaa. Ei tarvitse väsyneenä paimentaa lapsenlapsia eikä muutenkaan turhia murheita.