Muita yli nelikymppisiä äitejä, joille tulee äidillinen olo kun juttelee 20-30 vuotiaiden nuorien kanssa?
Minä juttelin tänään 23 vuotiaan miehen kanssa, joka odotteli kanssani erästä asiaa. rmeija käyty, mutta ihan lapsi oli tämä suloinen ihminen. Piti muistuttaa vitamiineista ja siitä että soittaa äidille.
Hassua.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Poika halusi päästä kyntämään käännettyä peltoa.
Höpöhöpö. Olet oksettava. Poika oli kohtelias ja selvästi kuuntelijaa vailla. Ei kaikki ajattele kuten sinä. Ääliö.
Jep. Oma tytär on 20. Hänen ystäväpiirinsä muistuttaa omasta nuoruudesta. Sitä kohdentamatonta energiamäärää, kuin varsat kevätlaitumella...! Yhdistelmä nostalgiaa ja hellyyttä.
No onhan ne vielä ihan lapsia. Itselläni 25 vuotias poika ja 23 vuotias tytär ja tyttö on paljon kypsempi.
Mutta onko se kaikilla naisihmisillä iästä rippumatta näin? Reilusti nuorempiin ihmisiin suhtautuu jotenkin äidillisesti?
Ei. He ovat vain nuoria aikuisia. Ei heitä tarvitse holhota.
Periaatteessa ymmärrän asetelman, jos olet vaikka 47-vuotias ja juttelet 22-vuotiaalle, mutta lähempänä kolmeakymppiä on vähän ärsyttävää, kun esim. 42-vuotias suhtautuu äidillisesti. Mua koittaa välillä 10 vuotta vanhempi työkaveri paimentaa. 🙄
Ei tule. Työkavereina on myös useita nuoria. He ovat kyllä ihan samaa työporukka, ennole heidän äiti.
Olen 40v nainen ja mun mies on 30v. Ei oo kyllä äidillinen olo ku jutellaan.
Jep! Mutta olen ammatissa, josta tästä on tavallaan hyötyä ja annan palaa.
No ei, enkä ole ihan niin vanha, mutta häiritsi kun tajusin eilen että Temppari-ihmiset on nykyään pääasiassa huomattavasti lähempänä oman lapsen ikää kuin omaa ikää... Vanhin lapsi siis 14v ja itse 30v...
Kun lähenee kuuttakymppiä, niin kolmekymppisetkin alkavat vaikuttaa koululaisilta.
Äitini joskus puhui työpaikkansa kolmekymppisestä "pojanmossikasta".
Vierailija kirjoitti:
Kun lähenee kuuttakymppiä, niin kolmekymppisetkin alkavat vaikuttaa koululaisilta.
Äitini joskus puhui työpaikkansa kolmekymppisestä "pojanmossikasta".[/quoteNo hei, meil kohta eläkkeelle jäävä puhuu nelikymppisistäkin tyttöinä 😂]
Sain ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana ja jotkut vähän iäkkäämmät saman ikäisten lasten äidit suhtautuivat minuun tuolla tavalla. Puhuivat minulle vähän kuin lapselle. Toiset minua reilusti vanhemmat puhuivat sitten minulle kuin vertaiselleen. Silloin lupasin itselleni, etten ikinä tulisi tuollaiseksi ensimmäisenä kuvatun kaltaiseksi ja siihen olen pyrkinyt. Yritän aina suhtautua kanssakeskustelijaan vertaisenani.
Poika halusi päästä kyntämään käännettyä peltoa.