Jouduin lainaamaan (taas) puolisolle rahaa
Onko muilla vastaavaa tilannetta? Olen hieman parempituloinen kuin puolisoni ja olen nyt parin vuoden liittomme aikana joutunut lainaamaan hänelle usempaan kertaan rahaa, että saa laskunsa maksettua. On kyllä maksanut aina takaisin parissa kuukaudessa, mutta ärsyttää kun kaverien puolisot säästää ja sijoittaa, kun taas meillä maksaa kyllä puolet asuntolainasta jne, mutta mitään ei tunnu jäävän säästöön ja aina saa jännittää, joko taas kohta on lainattava rahaa (onneksi olen itse säästäväinen ja puskuria on reilusti). Mitä voisin tehdä, että hänkin ymmärtäisi lopettaa tyhjänpäiväisen rahan kulutuksen vaatteisiin jne ja alkaisi elämään säästeliäästi? Pitäisikö kieltäytyä lainaamasta ja käskeä ottamaan joku kulutusluotto? Hän on todella merkkitietoinen ja kaikki pitää aina olla uutta ja hienoa, siksi varmaan ei palkka riitä tuon elämäntyylin ylläpitoon.
Kommentit (20)
Niin minäkin jouduin, ja tienaan reilusti vähemmän kuin mies. Menot kuitenkin maksetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat (tulot ja menot) niin ei tarvii murehtia tuollaista. Ollut jo 30 vuotta, eri elämäntilanteissa, välillä toinen on tienannut enemmän välillä toinen, mutta ei olla tehty tästä ongelmaa.
Olen tätä miettinyt todella paljon, että pitäisikö näin naimisissa ollessa löysätä otetta "omat rahat ja toisen rahat" -ajattelusta ja yrittää ajatella niitä rahoja yhteisenä. Toisaalta taas kun itse on säästeliäs ja toinen ei, niin kyllähän se vähän tyhmältä tuntuisi päästää toinen "pröystäilemään" omilla rahoilla, kun itse voisi kuitenkin kerryttää eläkesäästöjä ja puskuria ylimääräisellä. Toisaalta kun eletään kuitenkin elämäämme yhdessä, niin mitäpä minä niillä rahoillani yksin tekisin, jos toinen on täysin p.a. ja itselläni tuhansia säästössä...
Etkö silloin pari vuotta sitten tuota miettinyt että millä maksetaan kun pitää olla uutta ja hienoa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat (tulot ja menot) niin ei tarvii murehtia tuollaista. Ollut jo 30 vuotta, eri elämäntilanteissa, välillä toinen on tienannut enemmän välillä toinen, mutta ei olla tehty tästä ongelmaa.
Sama juttu meillä, 30 vuotta naimisissa ja yhteiset rahat ja kaikille tileille molemmilla käyttöoikeus. Mutta meillä onkin samanlaiset käyttötottumukset rahan käytössä eli kumpikaan ei tuhlaa toista enemmän. Jos mieheni olisi samanlainen rahankäyttäjä kuin ap:n mies, niin ei yhteiset rahat onnistuisi.
En lainaisi enää rahaa.
Minulla on puolisoni kanssa osittainen yhteistalous. Yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja ne mitoitetaan sen mukaan, mihin kummallakin on varaa. Kummallakin on myös omaa rahaa, jonka saa käyttää miten haluaa.
Ei tarvitse riidellä rahasta, kun on selvää, ettei toisen raha-asioihin ole puuttumista. Se ei myöskään ole minulta millään tavalla pois, jos puolisoni ostaa jotakin itselleen, kun eivät ne ole minun rahojani. Sama toisin päin.
Mutta meillä kyllä molemmat ovat tarkkoja myös siitä, että rahaa jää myös säästöön ja sijoitamme molemmat. Kyllä minua rasittaisi, jos toisen raha-asioista saisi olla huolissaan, enkä missään tapauksessa lainaisi laskujen maksuun mitään. Kyllä minusta kertoo arjen hallinnan puutteesta, jos ei laskuihin ole varaa heti, kun ne tulevat (jos kyse on siis työssäkäyvästä ihmisestä jollain muulla kuin ihan minimipalkalla.
Voisi olla minulla ero edessä, jos olisin ap...
Meillä menee rahat yhteiselle tilille josta maksetaan laskut, ruoat ja hankinnat. Kuun lopussa siirretään säästöön puolet ja puolet molempien henk. Koht. Tilille. Tämä sen takia jos esim. Toinen kuolee niin toiselle jää se oma tili käyttöön.
Kannattaa valita puolisoksi sellainen henkilö, jonka kanssa on yhteensopivat elämänarvot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Olet toki elatusvelvollinen saman katon alla asuvaa puolisoasi kohtaan, mutta ei kannata antaa rahaa "turhuuksiin" ellet itse halua.
Jos puolisosi taas on jäänyt ura- ja palkkakehityksessään jälkeen kenties pitämällä huolta yhteisestä jälkikasvustanne (ja samalla mahdollistaen sinun työssäkäyntisi), olisi oikeudenmukaista tukea häntä taloudellisesti.
Älä tee tuosta elämää suurempaa asiaa. Kerro rehdisti että rahankäytön pitää olla sellaista, ettei sinun tarvitse lainata hänelle enää rahaa, ja sitten sen jälkeen et enää lainaa. Nyt hän on oppinut siihen, että sinulta aina voi vipata. Jos sinulla on paljon rahaa ja haluat toista auttaa, niin tarjoa yhteiset menot. Se on suomalaiselle vaikea juttu ymmärtää, mutta muualla maailmassa ihan normaalia, että mies maksaa menoista enemmän.
Sama täällä
Tienaan noin 5 te brutto, vaimo 4 te netto.
Ei asuntolainaa enää. Vaimo pistää joka kk kaikki rahat menemään ja vähän enemmän. Just piti minun maksaa joku 140 e postipaketti.
Kiitos kommenteista, paljon sain ajattelun aihetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat (tulot ja menot) niin ei tarvii murehtia tuollaista. Ollut jo 30 vuotta, eri elämäntilanteissa, välillä toinen on tienannut enemmän välillä toinen, mutta ei olla tehty tästä ongelmaa.
Olen tätä miettinyt todella paljon, että pitäisikö näin naimisissa ollessa löysätä otetta "omat rahat ja toisen rahat" -ajattelusta ja yrittää ajatella niitä rahoja yhteisenä. Toisaalta taas kun itse on säästeliäs ja toinen ei, niin kyllähän se vähän tyhmältä tuntuisi päästää toinen "pröystäilemään" omilla rahoilla, kun itse voisi kuitenkin kerryttää eläkesäästöjä ja puskuria ylimääräisellä. Toisaalta kun eletään kuitenkin elämäämme yhdessä, niin mitäpä minä niillä rahoillani yksin tekisin, jos toinen on täysin p.a. ja itselläni tuhansia säästössä...
Itse ainakin säästän ihan niistä yhteisistä rahoista. Puoliso taas ei kovinkaan säästäväinen ole mutta säästöjä hän ei käytä arkikulutukseen vaan niiden käytöstä päätetään yhdessä.
Voi kai sitä kumppanille lainata; itse ainakin lainaisin jos takaisin maksaa ja jos olisin varoissani niin ei tarvitse kaikkea edes maksaa takaisin. Kumppanini on tärkein elämässäni.
Huono on liitto jos ylipäätään käytetään termiä "laina" meillä se maksaa kellä on rahaa eikä niitä kysellä jälkeenpäin takas! Toki jos mies tuhlaa "merkkeihin" mikä on turhempaakin turhempaa niin kaikki rahahanat kii ja heti. Miehesi on täysi pölvästi ja heikkoitsetuntoinen beta.
Itse en lainaisi tuohon tarkoitukseen, olkoot sitten mies tai vaimo. Kertaluontoisesti johonkin spesiaakiin ehkä, mutta säännöllisesti en. Mieluummin laittaisin pikkusumman kuukausittain omaan tai yhteiseen säästöön.
En mä ymmärrä miksi puolisolle pitää lainata rahaa. Vaikka vaimoni nyt laittaakin rahaa vähän erilailla asioihin, mutta laittaa kuitenkin itseensä ne rahat, niin en mä narise. Enkä siis lainaa rahaa vaan anna sitten rahaa jos tarvitse. Jotenkin vähän outoa, että lainaisin ihmiselle jota rakastan. Eikä vaimoni hyväksi käytä minua mitenkään ja hoitaa kunnialla oman tonttinsa tässä suhteessa. Saan paljon häneltäkin kaikenlaista. Ymmärrän, että ottaa päähän jos itse on säästäväinen jne.
Meillä on yhteiset rahat, mutta ei puhettakaan mistään merkkivaatteista tms. Ei kirpaise, koska minulle sellaisella ei ole merkitystä. Niukasti eletään vähäisillä tuloilla. Hyvin harvoin on kränää rahasta.
Kyllä mua otti päähän, kun mies lähti joulun välipäivinä veljensä kanssa ulos. Visalla on vingutettu 300 euroa. On taatusti tarjonnut ja taksilla ajeltu.
Sain juuri puskuria kerättyä 500 euroa ja parin euron kirppistuloista menee nyt rahat.
Kerran täällä eletään, oli miehen kommentti
Mies pitää tuloihinsa nähden liian korkeaa elintasoa sinun kustannuksellasi. Älä hullua yllytä, eli ei missään tapauksessa omia luottoja muualta vaan talouden suunnittelua. Ei rahan lainaaminen puolisolle on ongelma vaan se, että on aivan erilaiset arvot ja rahankäyttötavat. On aivan eri asia lainata rahaa vaikkapa työssäkäyntiä varten tarvittavan auton kuin turhanpäiväisen moottoripyörän korjaukseen.
19:n on parempi antaa miehen elää omaa elämäänsä eikä missään tapauksessa kannata kuluttaa omia rahoja miehen tuhlailun rahoittamiseen.
Meillä on yhteiset rahat (tulot ja menot) niin ei tarvii murehtia tuollaista. Ollut jo 30 vuotta, eri elämäntilanteissa, välillä toinen on tienannut enemmän välillä toinen, mutta ei olla tehty tästä ongelmaa.