Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitätte parisuhdeongelmat, ne ikuisuusongelmat, joiden syytä ei voi muuttaa?
05.01.2022 |
Tyyliin ongemat kuten se, että puolison on pakko tehdä 12-tuntisia työpäiviä tai puolisolla on lapsia edellisestä liitosta tai puoliso on äitinsä omaishoitaja. Esimerkit siis sellaisia, että toinen voi kokea ne ongelmalliseksi, mutta asiaan ei voi vaikuttaa.
Jos rakkautta on, niin ei tuollaisten takia erota. Miten siis selviätte niiden ongelmien kanssa?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä voi selvittää, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ei toiselle voi sanella ehtoja eikä rajoittaa ja olisi silkkaa julmuutta rajoittaa toisen kanssakäymistä esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Sellaista vaan ei tehdä. Elämä on oikeasti sarja kompromisseja, hyvinkin monessa asiassa
Tarkentava kysymys: miten niiden kanssa oppii elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sanon, että jos puolison lapset nähdään ikuisuusongelmana, jota ei voi selvittää, niin silloin erotaan vaikka rakkautta olisi kuinka. Kenenkään lapsen ei tarvitse kokea olevansa ikuisuusongelma.
Ja sanon tämän ihan lapsellisen henkilön kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sanon, että jos puolison lapset nähdään ikuisuusongelmana, jota ei voi selvittää, niin silloin erotaan vaikka rakkautta olisi kuinka. Kenenkään lapsen ei tarvitse kokea olevansa ikuisuusongelma.
Ja sanon tämän ihan lapsellisen henkilön kumppanina.
En tiedä ymmärtääkö kumppanini lapsi olevansa ongelma. Ei kauheasti ymmärrä asioita. On kuitenkin aikuinen joten miksi eroaisimme vain sen vuoksi kun meillä on keskenämme ainutlaatuinen rakkaussuhde?
Selvitään pakon edessä jotenkin. Minä aloin vihata mieheni lasta joutuessani asumaan hänen kanssaan enkä ole tavannut kertaakaan sen muutettua pois.
Onhan se kurjaa kun ei ole sellaista normaalia perheiden kanssakäymistä eikä tämä tyyppi käy kodissamme mikä on todella helpotus.
Pakkohan tämän asian kanssa kuitenkin on elää. Aika ajoin herättää raivoa mutta vaikuttaa arkeemme lopulta niin vähän että tietenkään se ei meitä erota koska suhteemme on kaikilta muilta osin todella toimiva. Ei yhden aikuisen ulkopuolisen painoarvo ole niin iso että tulisi erottavalla tavalla väliimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä voi selvittää, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ei toiselle voi sanella ehtoja eikä rajoittaa ja olisi silkkaa julmuutta rajoittaa toisen kanssakäymistä esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Sellaista vaan ei tehdä. Elämä on oikeasti sarja kompromisseja, hyvinkin monessa asiassa
Tarkentava kysymys: miten niiden kanssa oppii elämään?
Eiköhän se riipu siitä, mikä ongelma on kyseessä... Mutta viime kädessä on kyse kompromissista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä voi selvittää, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ei toiselle voi sanella ehtoja eikä rajoittaa ja olisi silkkaa julmuutta rajoittaa toisen kanssakäymistä esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Sellaista vaan ei tehdä. Elämä on oikeasti sarja kompromisseja, hyvinkin monessa asiassa
Tarkentava kysymys: miten niiden kanssa oppii elämään?
Eiköhän se riipu siitä, mikä ongelma on kyseessä... Mutta viime kädessä on kyse kompromissista.
Kompromissi on tilanne, jossa molemmat tulevat puoliväliin vastaan. Mitä ehdotat, miten esimerkeissä puoliso tulee vastaan? Ei näe lapsiaan kuin joka toinen kerta tai ei hoida äitiään kuin joka toinen päivä…?
Jos jostain ei ole jompikumpi päässyt yli, niin sitten ero on tullut jollain aikavälillä. En tosin ymmärrä, miten lapsi, omaishoitajuus tai 12 h työvuoro olisi tällainen. Ylipääseminen tarkoittaa, että elää tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tiennyt puolison aikaisemmista lapsista varmasti ennenkin, joten jos heistä tulee sinulle ongelma myöhemmin, niin se on sinun ongelma. Puolison pitkät työpäivät ovat historiaa, eli se siitä, puolison toimiminen omaishoitajana on hyvin perusteltu ja hyväksyttävä juttu, joten vainbsinulla on ongelma, jos asia ei ole sinulle ok.
Ap, sinulla on pahoja ongelmia, ei puolisolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain ei ole jompikumpi päässyt yli, niin sitten ero on tullut jollain aikavälillä. En tosin ymmärrä, miten lapsi, omaishoitajuus tai 12 h työvuoro olisi tällainen. Ylipääseminen tarkoittaa, että elää tilanteen mukaan.
Vaikka elää tilanteen mukaan, niin se tilanne voi ahdistaa paljon. Jos tilanne on vain ajoittaista, eikä läsnä 24/7, niin tilanteessa voi elää ilman eroakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet tiennyt puolison aikaisemmista lapsista varmasti ennenkin, joten jos heistä tulee sinulle ongelma myöhemmin, niin se on sinun ongelma. Puolison pitkät työpäivät ovat historiaa, eli se siitä, puolison toimiminen omaishoitajana on hyvin perusteltu ja hyväksyttävä juttu, joten vainbsinulla on ongelma, jos asia ei ole sinulle ok.
Ap, sinulla on pahoja ongelmia, ei puolisolla.
Et vastannut kysymykseen. Kysymyshän kuuluukin, miten niistä ongelmista selvitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä voi selvittää, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ei toiselle voi sanella ehtoja eikä rajoittaa ja olisi silkkaa julmuutta rajoittaa toisen kanssakäymistä esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Sellaista vaan ei tehdä. Elämä on oikeasti sarja kompromisseja, hyvinkin monessa asiassa
Tarkentava kysymys: miten niiden kanssa oppii elämään?
Hyväksyy sellaiset tosiasiat, jotka ovat itsestä riippumattomia ja joita ei voi muuttaa. Etsii asiat, joille voi tehdä jotain. Sellaiset asiat omassa elämässä, joita voi parantaa ja pyrkii parantamaan niitä. Etsimällä aktiivisesti iloatuottavia asioita. Harrastukset, opiskelu, kaappien siivous, ajan vietto ystävien kanssa. Itselläni on iloatuottava keräilyharrastus ja lisäksi kirjoittelen jotain ajoittain.
Jos sinulla olisi vaaka ja siinä toisella puolella yksi iso musta kivi niin jos toiselle puolen laittaa tuhat pientä iloisenakimaltavaa kiveä, joiden yhteispaino on sama kuin pimeän mustan möhkäleen, silloinhan vaaka on tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää miettiä miten elämä tehdään niillä rajoitteilla joita suhteessa on. Jos ne on olemassa heti suhteen alussa, niistä pitää puhua ennen kuin muutetaan yhteen tai mitenkään muuten aletaan vakavammin olemaan suhteessa.
Voi olla, ettei jossain tilanteissa ole mahdollista muuttaa yhteen, vaan suhteessa pitää olla eri asunnoissa.
Joissain tilanteissa pitää miettiä voidaanko hankkia lapsia ja kumpi niistä huolehtii ja onko ok, ettei toinen voi paljoa osallistua vai hankitaanko niitä vasta kun tilanne muuttuu. Milloin tilanne tulee muuttumaan ja onko se oikeasti koskaan?
Keskustelemalla ja sopimalla yhdessä miten suhteessa ollaan ja miten se saadaan toimimaan ulkoisten tekijöiden kanssa.
Millaisia sopimuksia olette tehneet mahdottomissa tilanteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia sopimuksia olette tehneet mahdottomissa tilanteissa?
Ei kenenkään kannata elää mahdottomassa tilanteessa. Vaikuta niihin asioihin, mihin voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia sopimuksia olette tehneet mahdottomissa tilanteissa?
Ei kenenkään kannata elää mahdottomassa tilanteessa. Vaikuta niihin asioihin, mihin voit.
Tarkoitin esimerkkitilanteita. Ei ne ”mahdottomia” ole, kyllä niiden kanssa voi elää, mutta mahdottomia siinä mielessä, että on kaksi täysin erilaista näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia sopimuksia olette tehneet mahdottomissa tilanteissa?
Ei kenenkään kannata elää mahdottomassa tilanteessa. Vaikuta niihin asioihin, mihin voit.
Tarkoitin esimerkkitilanteita. Ei ne ”mahdottomia” ole, kyllä niiden kanssa voi elää, mutta mahdottomia siinä mielessä, että on kaksi täysin erilaista näkökulmaa.
Jos mitään ei voi kerran muuttaa, niin mitä sopimista siinä on? Sitten asia täytyy vain hyväksyä tai erota ja jatkaa omalla tiellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia sopimuksia olette tehneet mahdottomissa tilanteissa?
Ei kenenkään kannata elää mahdottomassa tilanteessa. Vaikuta niihin asioihin, mihin voit.
Tarkoitin esimerkkitilanteita. Ei ne ”mahdottomia” ole, kyllä niiden kanssa voi elää, mutta mahdottomia siinä mielessä, että on kaksi täysin erilaista näkökulmaa.
Jos mitään ei voi kerran muuttaa, niin mitä sopimista siinä on? Sitten asia täytyy vain hyväksyä tai erota ja jatkaa omalla tiellään.
Noh, juuri sitä kysynkin: miten saatte aitsenne hyväksymään asian, joka on vaikea hyväksyä?
Noissa aloituksessa mainituissa tapauksissa toisella on varmasti kovahkoja paineita jo ennestään eli syyllistämistä yms. ei varmaan jaksaisi enää kantaa. Keskustelua, ehdotuksia. Onko pitkä työpäivä tarpeen vai sopisiko molemmille "elintason" laskeminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä voi selvittää, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ei toiselle voi sanella ehtoja eikä rajoittaa ja olisi silkkaa julmuutta rajoittaa toisen kanssakäymistä esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Sellaista vaan ei tehdä. Elämä on oikeasti sarja kompromisseja, hyvinkin monessa asiassa
Tarkentava kysymys: miten niiden kanssa oppii elämään?
Keskittämällä huomionsa muualle, ja muuttamalla paremmaksi niitä asioita joihin pystyy vaikuttamaan.
Eihän niitä voi selvittää, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ei toiselle voi sanella ehtoja eikä rajoittaa ja olisi silkkaa julmuutta rajoittaa toisen kanssakäymistä esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Sellaista vaan ei tehdä. Elämä on oikeasti sarja kompromisseja, hyvinkin monessa asiassa