Mitä mieltä tällaisista vanhemmista - isovanhemmemmista

Taustaa... koko lapsuuteni vanhempani riitelivät aina. Meillä ei koskaan pidetty hauskaa, vaan kaikkia asioita ympäroi riita. Muistan, että vanhempani myos haukkuivat aina kaikki läheiset ihmiset - sukulaiset, naapurit, tyokaverit... jopa heidän ulkonäkonsä. äitini ainoa opetus meille lapsille oli, että meidän pitäisi päästä naimisiin koulutetun ja komean miehen kanssa. Millään muulla ei väliä. Nyt aikuisiällä äitini on roikkunut koko ajan kuin lasten elämässä. Hän ei ole halunnut päästää irti. Hän soittelee jatkuvasti merkityksettomiä puheluita, ei koskaan mitään asiaa ja aina jotenkin huolestuneen kuuloinen. Korkeintaan hän on haukkunut minulle isääni. Tämä on siis jo jatkunut yli kymmenen vuotta. Olen jotenkin sietänyt tätä, koska olen säälinyt heitä, mutta nyt tämä käytos, jota olen itse saanut sietää koko lapsuuteni, on alkanut ulottua lapsiini. Kutsuin vanhempani katsomaan tyttäreni urheiluesitystä. He nalkuttivat minulle koko esityksen ajan siitä, kuinka hyvin minun asiat ovat kun lapseni saa harrastaa näin hienoa lajia. Samalla äitini haukkui muiden lasten ulkonäkoa ja nauroi jopa joidenkin sukunimille! Aivan kuin pieni lapsi. He korostavat koko ajan kuinka he haluavat auttaa minua ja lapsiani, mutta aina kun he auttavat, kuulen seuraavassa käänteessä siitä kuinka paljon minua autetaan ja kuinka saisin olla siitä kiitollinen. Oikeasti minä ja lapseni taidamme olla vain ajanvietettä ja täytettä äidilleni. Saan äidiltäni aivan uskomattomia lahjoja jouluna. En ole lahjojen rahallisesta arvosta äimistynyt, vaan siitä miten vähän lahjan saajaa on ajateltu. Kaikki ovat niin kaukana minusta kuin olla ja voi.Olen saanut jopa sellaisia ruokia, joille olen allerginen ja joista olen sanonut monta kertaa vanhemmilleni etten pysty niitä syomään. Nyt ehkäpä viimeinen niitti oli, kun kutsuin vanhempani vanhimman tyttäreni isoihin juhliin. He tulivat juhlapaikalle, mutta ilmoittivat sitten juhlapaikan pihalla etteivät tule kodissa järjestettäviin juhliin. Ilman mitään syytä! Tuli sellainen olo, että he halusivat kiukutella ja saada huomiota kuin pienet lapset. Siinä kyllä vähän juhlamieli lässähti! En enää kestä tätä, kaikki asiat mihin he osallistuvat, menee pieleen ja tulee paha mieli. Neuvoja tai vastaavia kokemuksia kenelläkään!