Miten saada teineihin oma-aloitteisuutta arjen rutiinien ja omsn elämän "haltuunoton" suhteen?

Mikäs toi viestis viimenen sana olikaan…

Tätä ovat kysyneet vanhemmat kivikaudelta asti. Seuraava sukupolvi on ollut aiempaa huonompi.

Vielä en oo vastausta samoihin pohdintoihin löytänyt. Poika täyttää keväällä 18v. Lohduttaa, että edes jollain samanlaista.

Auttaisi edes se patistelu...

Olisiko pitänyt lähtökohtaisesti kasvattaa heidät siihen jo aiemmin? Yhtäkkiä jos alkaa puhua oma-aloitteisuudesta teinille niin menee kuuroille korville.

Noi on kyllä sun hommias... Että töihin siitä.

Olisko esimerkillä. Että jos itse surffaa vauva.fi:ssä ei varmaan voi paljoa lapsiltakaan pyytää.

jordana kirjoitti:

Olisko esimerkillä. Että jos itse surffaa vauva.fi:ssä ei varmaan voi paljoa lapsiltakaan pyytää.

Eivät he surffaa vauvalla, vaikka kuinka näytän esimerkkiä 🤷‍♀️

Minä kasvatin lapseni mukaan kotitöihin leikin varjolla, tykkäsivät vielä pikkukoululaisina pyyhkiä pölyjä ja järjestellä huoneitaan. Olin oikein tyytyväinen itseeni kasvattajana.

Sitten lapset tulivat teini-ikään ja muuttuivat saamattomiksi ameboiksi, jotka nipin napin saavat vaatteet oikein päin päällensä. Ruokaa kyllä löysivät kaapista, ei sillä. Huoneet kuin kaatopaikkoja ja kaikkeen patisteluun vastattiin kohta, kohta...

Siinä 18-19 vuoden kieppeillä alkoivat taas osoittaa ihmismäistymisen merkkejä. Alkoivat kokkailla, siivota keittiön ja pitää huolta huoneistaan. Vastaan kysymykseesi, että en mitenkään, aika hoitaa yämän asian kuntoon.

Meillä ei tarvitse tehdä kotitöitä. Koulu pitää hoitaa erinomaisesti ja siihen on koulittu pienestä pitäen ja sen todellakin hoitavat.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt lähtökohtaisesti kasvattaa heidät siihen jo aiemmin? Yhtäkkiä jos alkaa puhua oma-aloitteisuudesta teinille niin menee kuuroille korville.

Tämähän se. Ja kyllä, minulla on lapsia. Kaksi lapsistani on jo aikuisia, nuorin 16 vuotias ja he ovat olleet ihan pienestä saakka mukana kaikessa kotiin liittyvissä jutuissa, pitäneet huoneensa ihan siistinä tai ainakin saaneet ne nopeasti siisteiksi, auttavat jopa kysymättä ja opiskelevat räkyttämättä. Meidän välimme ovat upeat ja kotona on kaikilla kivaa.

Ihan samanlaisia fiksuja nuoria ovat myös heidän ystävänsä, joten ei meidän perhe ole mikään ainoa laatuaan. Tottakai tänne tulee nyt joku haistattelemaan tällekin asialle, mutta se kertoo siitä haistattelijasta enemmän.

Olkaa niiden lasten kanssa, jutelkaa, tehkää yhdessä asioita, ottakaa heidät mukaan normaaliin elämään, tehkää asioista mukavia ja itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi jostakin siivoamisesta saa helposti mukavan, kun roinaa ei ole liikaa koskaan ja kaikella on paikkansa. Vaatteet kulkevat sieltä huoneista vain lapsen käsien kautta pyykkiin ja opiskelu sujuu, kun on tavoitteita.

Kasvatuksella! Outo sana? Syyttäkää tyhmät itseänne!

Täällä yksi äärimmäisen laiska entinen nuori vastaa, että et varmaan mitenkään. Jos nuorta kiinnostaa jokin asia, hän tekee varmaankin sitä. Välitön dopamiini vs työn-opin-onnistumisen dopamiini ovat molemmat tarjolla koko ajan, eka tosi paljon helpommin 🤨

Itse olen kiinnostunut melko vaikeista asioista, joten näen niiden eteen melko paljon vaivaa. Tunnollisuusperiaatteet ja vaikka siivous eivät sitten kiinnosta yhtään.

Sanoisin että pakottaminen ja hyvästä suorituksesta palkitseminen on hyvä keino. Ja jos on nuorella kiinnostuksen kohteita, keskustelkaa niistä?

Sillä että ne kasvattaa ne kunnon ihmisiksi ihan vauvasta.

Aika parantaa. En ollut mitenkään aktiivinen kotitöiden tms. suhteen teininä, mutta osaan nyt aikuisena ihan hyvin nekin asiat. Vähän patistelen omia teinejäni, mutta en kauheasti, luotan siihen että kyllä ne sitten muutaman vuoden päästä pääsee tosta ameebavaiheesta. Sitä paitsi itelle on nyt keski-ikäisenä kaikkein rakkaimpia ne teinivuosien muistot joihin liittyy laiskottelua. Esim. viimeset kouluviikot, kun toukokuussa oli lämmintä, koulussa ei tarvinnut enää tehdä mitään ja opettaja pisti meidät vaan pihalle. Istuttiin koulun portailla auringossa ja juteltiin :) minua aina ilahduttaa arjen kiireen keskellä muistella niitä hetkiä kun maailma on ollut kevyt, ei ole ollut pakko tehdä mitään ja velvollisuuksia ei ole ollut. Vaikka itsellä olisi miten kiire, niin sen vapauden muistaminen jo auttaa ja antaa voimia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse tehdä kotitöitä. Koulu pitää hoitaa erinomaisesti ja siihen on koulittu pienestä pitäen ja sen todellakin hoitavat.

Jep. Meet sitten perässä passaaamaan kun nuori muuttaa omilleen? "Riittää että töitä tekee" sinä siivoat ja tiskaat haudastakin käsin.

Upeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse tehdä kotitöitä. Koulu pitää hoitaa erinomaisesti ja siihen on koulittu pienestä pitäen ja sen todellakin hoitavat.

Jep. Meet sitten perässä passaaamaan kun nuori muuttaa omilleen? "Riittää että töitä tekee" sinä siivoat ja tiskaat haudastakin käsin.

Upeeta.

En mene. Nyt se koulu on tärkein.

Sen sijaan että sibäkin riehut sivuseikoista, keskittyisit siihen että he saa hyvän alun elämälleen.

Siivota ja kokata ehtii kyllä.

Älä ainakaan nalkuta. Sen sijaan tee kirjallinen tehtävälista, yksi tehtävä päivässä, koska teinin aivoihin ei mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan. Aivotkin kasvavat ja kehittyvät. Teininä siellä ovat piuhat sekaisin. Se kuuluu kehitykseen.

Kun työ on tehty, viivaa yli ja siirry seuraavaan ja kiitä. Älä suurentele, äläkä pienentele asioita.

Teininä sekaisuus ei näyttäydy sekaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

jordana kirjoitti:

Olisko esimerkillä. Että jos itse surffaa vauva.fi:ssä ei varmaan voi paljoa lapsiltakaan pyytää.

Eivät he surffaa vauvalla, vaikka kuinka näytän esimerkkiä 🤷‍♀️

Joo, koulu toimi tossa paremmin, poika tuli yläasteella yksi päivä kotiin ja repeillen esitteli mulle "mieheni on narsissi" -ketjua. Äikänopettaja oli laittanut koko luokan lukemaan tuon ja soittanut samalla spotifyistä kalevauvaa.